me emme tiedä
mikä harhaan käänsi pään
mikä voima veti valokiilaan lähestyvään
rekan alle
viimeinen huuto hukkuu
ei vielä poika tiedä mitään
kun kotona nukkuu
jää talon ovi auki
se odottaa palaavaa
viima huoneessa
kynttilät sammuttaa
poika herää
kylmän syleilyy
ei tiennyt vielä kynttilöiden
pöydällä saavan syyn
kerto: on isä mennyt
ja poika käsittää nyt
ettei voi milloinkaan
ei neuvoa antaa
ei elon taakkaa kantaa
ei enää milloinkaan
jos voisi viimeisen tunnin
jotenki saada takaisin
kiittää vai hyvästellä
kuinka sen ajan jakaisi
vaan ei saa nähdä
poika isää poislähtevää
pihaan jäi vain jalanjäljet
myös meistä jäljet toisiimme jää
kerto....