IRC-Galleria

5.tärkeää tavaraani
Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat, ei eläimet eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.

1. tietokone
2. syntikka
3. kamera
4. sänky
5. kännykkä

Fuck tunnenko täältä ees viittä tyyppiä :D En kyllä ilmoita kellekään...

Haastan:
1. klubba
2. patukki
3. enpä tiiä
4. random tyyppi
5. tenupojat :D

Varvas on herkkä ja kipiä. Karmee mustelma, toivottavasti ei jää pitkäks aikaa. Voi olla ettei vanhojen tanssimisesta tuu kovin kivaa jos ei voi kävellä... Perjantainako koetilanne?

Jos luit tämän, sinun täytyy tehdä tämä.
Vaikka tarkoituksenasi ei ollut aukaista tätä,
tee se silti! Vastaa jokaiseen kysymykseen [totuudenmukaisesti].

1. Nimet, joilla sinut tunnetaan:
.. Niko

2. Neljä asiaa ylläsi?
.. Mustat farkut, musta t-paita, musta huppari ja VALKOISET tennissukat (lupasin joskus itelleni ettei minusta tule mustiin pukeutuvaa nuorta)

3. Seurusteletko?
.. Joo kyllä yes I do

4. Oletko ikinä saanut ruusua?
.. Ala-asteen ja yläasteen päättäjäisissä, riparilla, suomi-90-tapahtumassa... Joo noi tulee nyt äkkiseltään mieleen. Ehkä joissain synttäreissä ja silleen.

5. Oletko ikinä nuollut jalkaasi?
.. Kyllä tietty

6. Oletko ollut rakastunut?
.. Olenhan juu

7. Uskotko, että jokaiselle on sielunkumppani?
.. Ai että jokaiselle on yksi vai jokaiselle ylipäätään löytyy? Kyllähän aina jostain löytyy muutama sopiva. Voi vaan olla vaikee löytää.

8. Ongelmasi juuri nyt?
.. Ylppärit

9. Onko sydämesi ollut särkynyt?
.. Ei nyt ainakaa pahasti

10. Mitä mieltä olet etäsuhteista?
.. Ei kävis multa ainakaan pitkään. Mikäs siinä jos muilta onnistuu.

12. Kuinka monta lasta haluat?
.. Eikös se puoltoista tusinaa ollu hyvä määrä...

13. Lempivärisi?
.. Vihree tai sininen

14. Uskotko, että oikean rakkauden voi löytää vain kerran?
.. No mikskäs se ei montaa kertaa vois löytyä?

15. Onko vaikeaa kertoa ihmisille, jos tykkäät heistä?
.. No vähän...

16. Kuvittele olevasi 40-vuotias ja puolisosi kuolisi. Menisitkö uudelleen naimisiin?
.. Nuoremman kaa ehkä. Samanikäisellähän alkaa vaihdevuodet jo kohta.

17. Missä iässä aloit huomata toisen sukupuolen?
.. Kysymyksen voi tulkita melko monella tavalla. Kai sitä nyt aika nuorena tajuaa että on kaks sukupuolta

18. Minkä laulun haluaisit soivan häissäsi?
.. Imperial march (Darth Vader theme) ois aika raju.

19. Tykkäätkö kenestäkään erityisesti?
.. Ensin kysytään että seurusteletko ja nyt vielä tämä? :D no tietty

20. Luuletko, että hänkin tykkää sinusta?
.. Uskoisin kyl

21. Jos joku tykkäisi sinusta, haluaisitko hänen kertovan sen sinulle?
.. No joo vaikka toisaalta se saattais vaikeuttaa vähän elämää...

Pari kymppiä itse olen raketeista maksanut. Luetaanpa huomenna lehdestä monenko silmä on räjähtänyt. Viime vuonna 42. Eeppistä.

Nyt on jotenkin semmonen täydellinen hetki. Söin just kevyen välipalan ja nyt istun koneella, syön karkkia, kuuntelen musiikkia ja pelaan tätä http://pelikone.fi/pelit/tuhma/Boneless-Girl/1612

Mene Wikipedian etusivulle ja paina Satunnainen Artikkeli. Se on bändisi nimi.
Paina satunnaista 4 kertaa; ne ovat bändisi jäsenten nimet (tässä kohtaa voit hyväksyä vain henkilöistä kertovia artikkeleita)
Paina satunnaista artikkelia uudelleen; se on albumisi nimi.
Paina satunnaista artikkelia 10 kertaa; ne ovat kappaleiden nimiä albumillasi.

---

Bändi: Fumble - (lol se on oikee bändi)
Jäsenet: Catriona LeMay Doan, Aarne Heikinheimo, Victor Bodson & Ralf Tötterström
Albumin nimi: Antofagasta
Kappaleet:
1. Juan Perón
2. Matt Biondi
3. Robert Owen
4. Sosiaalityö
5. Darjeeling
6. Kupla
7. Suurin yhteinen tekijä
8. Göta
9. Juhani Linnovaara
10. Domitianus

Nasta aamu. Sai herätä tunnin myöhemmin kun normaalisti. Aamiaiseksi lidlin leipää ja lidlin kaakaota. Yhdeksän jälkeen Snellmanialle, jossa törmään heti Juhoon ja mennään seuraamaan kasvatustieteiden opintojen esitelmää. Ihan hyödyllistä tietoa. Nyt tiedän minne en ainakaan ole menossa opiskelemaan.

Tietojenkäsittelytieteen esitelmä oli mielenkiintoisempi. Korvan taakse se ala. Kuulemma suht hyvät liksat. Ja siellä saa koodata. Sitten syömään. Otin risottoa, kaksi palaa leipää ja vettä. Mehuakin olisi ollut. Tajusin sen pöydässä. Angst. Söin kolmannenkin leivän, kun Juho ei jaksanut. Sen jälkeen yksin seuraamaan kielitieteitä. Ihan mielenkiintoista. Pitäisköhän alkaa opiskella japania...?

Klo 13 pakolliset ohi. Tai itseasiassa meidän menemisiä ei mitenkään valvottu, että sama vaikka olisi kotiin jäänyt, mutta kaitpa tuo ihan hyödyllistä oli. Seuraavaksi menin Giganttiin kun kerran oli lähellä. Olin myöhästyä bussista vaikka bussikin myöhästyi 10 minuuttia.

Tulin kotiin, söin ja nyt oon istunut koneella sen verran, että sienirihmasto alkaa pikkuhiljaa kehittyä. Taas on nälkä ja harkitsen saksan läksyjen tekoa. Angst. Onneksi on 9.40 meno.

Nousin sängystä kahdelta.
Söin päivän ainoa ruoat kahden tunnin sisällä.
Voitin keilauksessa.
Hävisin pikkuveljelle muistipelissä.
Paljon sitä ehtii saavuttaa yhden päivän aikana.

Keskiviikko 5.11.
Vääränä päivänä kirjotan, mutta eilen ei ehtiny.

Aamu alkaa loistavasti. Herätys noin varttia ennen (or so) ennen kuin tunti alkaa. No ei mahda mitään, ajattelen ja menen syömään aamiaista. Aamupala on kuitenkin vielä ykkössijalle kun puhutaan kahdeksaan menosta.

Syön rauhassa aamiaisen, kunnes katson sopivaksi alkaa lähteä kouluun. Olin jo edellisenä aamuna huomannut toisen hanskani kadonneeksi ja ottanut sinä aamuna jonkun toisen satunnaisen hanskan (jossa oli reikä keskisormessa), mutta nyt päätin, että etsin sen pirun hanskan enkä lähde ennen kuin löydän sen. Kysyn äidiltä onko hän kenties nähnyt hanskaani. Äiti toteaa, ettei se ainakaan hänellä ole ja lähtee koiran kanssa pihalle.

Koluttuani sen kymmenen minuuttia hattuhyllyä ja heiteltyäni kaikki mahdolliset haalarit alas sieltä pysähdyn hetkeksi laannuttamaan kiukkuani ja katsomaan sotkuni tulosta, kunnes äiti tulee takaisin ihmetellen sotkua. Hetken siinä pohdimme, missä hanska voi olla, kunnes katson hänen käteensä ja huomaan siinä kadonneen hanskani. Äitiä nauratti. Minua ei.

Lähden painelemaan vihoissani pyörällä kohti koulua puuskuttaen ja ihmetyttäen muita kulkijoita hirvittävällä vauhdillani. Kauaa en ehtinyt onneksi polkea, ennen kuin tajusin, että olin jättänyt siinä kaikessa hässäkässä reppuni eteiseen. Äärimmäisen hidas pysäytys, hiljaista kiroamista mielessä ja kääntyminen takaisin.

Repun haettuani aikamoinen hapotus tuntuu jo jaloissani, joten aivan samalla vauhdilla en tällä kertaa lähtenyt. Tavallista nopeammalla kuitenkin ihan vain vihan lievittämistä varten. Tässä vaiheessa en enää välittänyt miten paljon myöhästyn tunnilta.

Edellisenä päivänä oli satanut vettä ja yöllä oli ollut pakkasta, mutta jäiseltä tie ei näyttänyt, vaan petollisen kuivalta pikemminkin. Linnanpellon suunnalla on erään pienen alamäen jälkeen erittäin jyrkkä mutka, jonka yleensä kuitenkin painelen vapaalla menemään, että vauhti ei mene hukkaan. Tänä aamuna ajattelin kyllä siinä alamäessä, että nyt olisi paha jos kaatuisin tuossa mutkassa, mutta ajan kuitenkin normaalisti vauhtia säästelemättä. Kovinkaan paljoa en ehtinyt kääntyä, kun tajuan, että pyöräni pettää alta, kaadun kyljelleni jäiseen maahan ja luisun useamman metrin maata pitkin. Pyörä jatkaa vielä hieman pidemmälle kuin minä. Jään makaamaan maahan ynisten jotain mitä en tarkalleen muista, mutta muistan kuinka kirosin ääneen tätä aamua ja joka paikkaan koski. Etenkin polveen. Huomaan sivusilmällä, kun hautausmaalta tulee vanhempi mies haalareissaan katsomaan, miten minulle kävi. Mies kysyy, että sattuiko pahasti. Vastaan, että ei tässä muuta, kun kiroan vaan maailmaa. Viereen pysähtyy myös ohi kulkenut, vaatteista päätellen musliminainen. Nousen istumaan ja kokeilen toimiiko polvi. Pintanaarmu vain, mutta helskatisti kirvelee. Nousen ylös ja mies lähtee takaisin töihinsä. Nostan pyörän ja huomaan, että tanko on vääntynyt, joten suoristan sen siinä ja lähden ajamaan. Hieman varovaisemmin tällä kertaa.

Loppumatkan mietin, miten tällainen aamu on edes mahdollista. Tunnilta myöhästyn vain vähän vaille puoli tuntia.

Illemmalla huomataan vielä yksi tapaturman tuotos, eli ulkoisen kiintolevyni virtajohdon pistokkeen toinen tappi oli vääntynyt täysin. Se onneksi saatiin suoraksi Sannan hiustenkuivaajan ja brutaalin voiman avulla.

Normi päivä kaiken kaikkiaan. Ihan aina ei aamut vain lähde.

Vai miten se oli?