IRC-Galleria

Tämän ensimmäisen syväluotaavan haastattelun kohteena on nuori mutta rohkea, elämää nähnyt omanvertansa määrän, Jussi.
(Jussi tahtoo tähän väliin ilmoittaa että mielellään käyttää itsestään nimitystä "Oman elämänsä sankari")

Moi Jussi! Olet töissä Arlainstituutissa, mutta sinulla on pitkät hiukset
(melkein). Kuinka monesti sinulle on huomautettu tästä asiasta ja
liittyykö siihen olennaisesti jotain hauskoja sattumuksia tai tarinoita?

- Mä tajusin silloin kun olin 13 et mä en haluis mennä armeijaan, mut mä en sillonkaan tunnustanut itteeni homoks.
Jonka takia en siis halunnut mennä siviilipalvelukseenkaanköön.
Luulin olevani erityinen ihminen, ajattelin olevani sekä hetero että
lesbo, mutta en bi. Joten silloin on jees mennä sivariin. Menin
kotipizzaan olin köyhä en halunnut leikata hiuksiani.

Vierelläsi on tällä hetkellä kasvi. Mitä haluat kertoa asiasta?

- Ei. En mielelläni puhu ajatuksista jotka koskevat sydämeeni kuin vihmova sade pieksee katonrajoja myrkyisän rannikkokaupungin
syksyisessä yössä lumiaurojen lentäessä lumihiutaleidenkaltaisesti pitkin maanteitä kuin sydämeni rippeet jotka ovat levinneet
pitkin tunteiden pientareita.

Mitä pidät tuosta lehmätaulusta (tosta)?

- Mä uskon että tuon punkkarityyli sopii hyvin ton peilin kautta tulevaan vihreeseen muodostaen värien harmonian.
Välillä minusta tuntuu että tuo kuono muistuttaa leobardin naamaa. Oikeesti muuten muistuttaa.

Seuraava kysymys koskee sinun arkoja alueitasi. Kuinka useasti olet tehnyt sen, mistä puhut aina kun puhut
asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä, eli kuinka useasti tunnet olevasi oikeassa?

- Mä en tunne käsitteitä oikea tai väärä. Mulle kaikki on oikeata ja väärää ja sieluni harmonia ratkaisee kaiken, se on oikeaa!

Tässä olikin kaikki kysmykseni, toivottavasti pidit tästä matkasta mielesi syövereihin yhtä paljon kuin minä pidän aina joskus sipsien syömisestä.
Haluatko vielä sanoa jotain lukijoillemme?

- Työmoraalin kunnioitus!