IRC-Galleria

Sitä ei voi lopettaa ihmettelemistä, nimittäin omien lasten. Mun on täytynyt tehdä jotain oikein koska Ykkönen syö itse ja kiittääkin vielä ruuasta.

Kakkosesta en voi sanoa muutakuin että ruoka maistuu, komea kaksoisleuka on jo. Hyvä, eipähän voi tätit valittaa.

Ykkönen on reipas, pomppaa hoitopäivisin kello 7.30 sängystä ja huutelee hoitoon hoitoon, mummuu.
Pullokin jäi pois, upeeta. Vaippa vielä, mutta nyt ei oo kyllä äitillä energiaa alkaa pottatreenejä.

Kakkonen on kakkonen, se roikkuu mukana kun riehutaan taaperon kanssa.

---

Lapset oli siinä. Omaan elooni ei kuulu erikoista, viikonloppua odotellessa.

Elämä alkaa alusta. Opettelen olemaan yksin ja se opettelu alkaa tuottamaan tulosta. Onneksi on R, nauru auttaa suunnattomasti. Pääsen eteenpäin, vaikka välillä on pakko peruuttaakin.

Aurinko paistaa, Kakkonen syö nyrkkiään sitterissä ja Ykkönen on päiväunilla. Hiljaista, vihdoinkin. Juon kahvini kylmänä, en osaa sitä kuumana enää juodakaan.

Se pieni toivonkipinä tuntuu koko kropassa. Mielessä enimmäkseen ja sieltä se leviää kaikkialle. Tuntuu hyvältä, vaikka tiedän ettei se ole mitään. Haluan uskoa, mutta pitäisi tulla järkiinsä ennen kuin saa taas nokilleen.

Tulisit luokseni, edes vähäksi aikaa.