IRC-Galleria

koulus istuttii omien kaveteittemme kanssa eri pöydis, meijä katseet kohtas ekan kerran ja tajusin et toi on mun..
mietin aina iltasinn et ku vaan voisin sen pojan saada. haavelin vaa..
mut sit yhtenä iltana se tuli mulle netissä juttelee ja ihastuin lisää..
ja viikko siitä eteen päi se sama ihana poika sano et on ihastunu muhun ja haluis seurustella.. no en tietenkää voinu vastata ku et joo , ku ite siihen niin kovin olin ihastunu.. meni hyvin nähtii melkeinn joka pv meil oli kivaa ja kaikki oli ku unelmaa.. en osannu koskaa mitään nii ihanaa kuvitella. se poika oli jotain nii ihanaa aito, kiltti, rehellinen yms.... en osannu ku haaveilla tulevasuudesta ja nauttii siitä ajasta sen kanssa ku oltii yhessä. sitte huomasin et olin jo rakastunu siihen, ja se oliki molemmin puolista ! ♥ sit kuukauden päästä suunnilleen siitä tapahtu jotain miti ei osattu kuvitella.. kummanki elämä oli menossa jyrkkää alamäkeen.. tuntu ettei ois enää mitään ja että kaikki kaatuisi siihe.. oltii molemmat iha shokissa.. mut sitte selviski et oli käyny väärin käsitys. ja kaikki onneks järjesty. tapahtumaan meni kummaltakin voimia ihan älyttömästi. ja tuntui ettei voisi koskaan enään nousta mutta toistemme tuolla jaksettiinn molemmat hoitaa koulu harrastukset ja huolehtia toisistamme siin tilanteessa.. kaikki kunnossa ! taas oli niin mahtavaa aikaa yhessa.. välissä oli aina tosinn jtn pieniä riitoja mitkä kuuluu asiaa. ja niist kyll selvittii yhes.. mut sitte meinasinn pilata kaiken.. tein jtn mitä ei ois koskaan pitäny tehä ja meinasinn menettee jonkun jota rakasti enemmän ku mtn muuta.. mut siite sain anteeks. se oikeesti anto mulle anteeks ja sano et haluu unohto koko asian ja että se olis sovittu nytte. Sen jälkee tuntu ettei mikää vois mennä pieleen kaikki mahollinen oli jo tapahtunu.. siin vaihees oltii oltukki jo 4 kk yhes.. mut viikko siit eteenpäi tapahtu jtn...
se laitto illalla viestin : meijän juttu taitaa olla ohi. en voinu ku soittaa sille.. puhuttiin siinä ja se kerto mulle tilanteen.. sovittiin et jutellaa seuraavana päivänä koulussa.
no kouluss sitten nähtiin ja se halas mua, mulla vaa valu kyyneleet silmistä.. se selitti miks ei voida olla yhessä enään ja ymmärsin sitä täysin koska tunnen sen ja tiesin sen tilanteen..
itkinn koulussa koko loppu pv koska se satutti mua niin paljon ku ei olla yhes. sovittii et se tulee koulus jälkee meille vielä et jutellaa..
no se sitten tuli ja siin juteltii ja saatii kaikki asiat kuntoo ja sovittua. kaikki on nyt kunnossa jatketaan elämää hyvinä kavereina vaik ajatus siitä et menetin maailman ihanimman poikaystävän, mut se on paras ystävä edelleen.. sen kaiken surun ja itkun keskellä se sai mut kuitenki hymyilee.. hymyilee ilosta ja toivosta ja tulevaisuudesta.
ja kaikest huolimatta, en voi lopettaa rakastamista sitä poikaa kohtaan.