IRC-Galleria

Olen yksin, mut on unohdettu kokonaan,
sota käynnis, rintamalla ainoon sotilaan.
Seison partioimas oottamassa apua.
Ei oo ketään tulos, nyt vasta aloin tajuumaan.
Mä sodin mieltäni vastaa, on välis aallon ja rannan,
johon vesi aina hakkaa.
Mus oli kipinä, mut seki pääsi sammuu.
Ja tuuli ylty aina, vaikka sain sen laantuun.
Olen yksin.
Ja yksin pitää jatkaa,
ei ketää rinnalla viimesellä matkaa.
Katse maassa, kengät kulunu jo puhki.
Ja kyyneleet kulutettu puolesta sunki.
Ajatukset harmaita niinku kevät sää,
luulin näkeväni valon mut vitut mä mitää nään.
Mä elän sokeena väsyneenä kaikkeen.
Tän piti olla helppoo, miks siit tuli vaikeet.
Ja kun tuuli puhaltaa, tunnen sen.
Ja kun sade lyö ikkunaan, kuulen sen.
Kukaan ei tullutkaan vastaan,
nyt olen yksin, aivan yksin.
Ei oo vierellään ketään, siks mä toivon et mä saisin vaa elää
tän hetken elämästä ilman turhii murheita,
niit turhii kyynelii ja kadotettui tunteita.
Seison yksin täl tiellä,
olen muutenkin yksin, ei oo perhe edes tukena.
Pystyisitkö tätä naista edes pienen hetken tukea.
Olen yksin, tässä synkässä maailmassa.
Kun tuntuu siltä ettei enää mikää olis hallinnassa.
Mitä mä voin täällä enää tehä ku kaikkeni oon koittanu
En jaksa enää ees yrittää parantaa mun pahaa olooni,
ei kukaa tullu vastaa vaikka kuinka odotin.