IRC-Galleria

Robbie Williamsin Sexed Up sekoittaa pääni, samoin kuin Annie Lenoxin Into the West ja Alanis Morrisetten Hands Clean. Olen musiikkihöyryissä.

Näen unia hänestä joka yö. Se helpottaa hieman ahdistukseen. On mukava puhua ja olla edes kuvitelma-Mintun kanssa. Viime unessa minä, toinen Laura, Minttu, Susanne ja jotkut roolipelihahmot teimme musikaalia. Oli äärimmäisen häiritsevää kuulla Victorinen laulavan naisen äänellä(taisi olla Grace Slick) Nothing Gonna Stop Us'sia. No, lauloi kauniisti. Ja minusta tuntuu, että Vic on käymässä vain entistä feminiimisemmäksi. .... Jos sillä on liikaa naishormooneja(sillä on aina ollut ainakin yksi tai pari!). Oh well.

Minttu lauloi Happy Birthday Lisa. Voi vitsi, se biisi yltää joka paikkaan.

Minä taisin laulaa Phil Collinsin You'll Be In My Heart, ihan omalla äänellä. Gohaku oli kuorossa. xD Repeilin aamulla sille mental imagelle niin kuin 60/60.

Sitten ostin Mintulle valtavan kokoisen kinuskipirtelön. Olimme koko ajan ihan lovey-dovey, ja Lauralla oli kaksi lasta. Nyyh.

Unet on hassuja.


Ikävöin kaikesta huolimatta. Toivon vain näkeväni hänet... ja että voisin kertoa hänelle, että kaikki järjestyy. Voi, maksaisin itseni kipeäksi jos pääsisin vain vaikka halaamaan häntä.

Kyllä tämä tästä.






Olen opiskellut.


Vähän.

Olen väsynyt. Ahdistus on palannut.

Ennen odotin hänen näkemistään, nyt hänen kuulemistaan. Arvostan jokaista hetkeä hänen seurassaan enemmän kuin mitään muuta yhteensä.

En halua jättää häntä. Enkä jätäkkään.

Rakastan häntä.

"Come stop your crying
It will be all right
Just take my hand Hold it tight

I will protect you
from all around you
I will be here
Don't you cry

For one so small,
you seem so strong
My arms will hold you,
keep you safe and warm
This bond between us
Can't be broken
I will be here
Don't you cry

'Cause you'll be in my heart
Yes, you'll be in my heart
From this day on
Now and forever more

You'll be in my heart
No matter what they say
You'll be here in my heart, always

Why can't they understand
the way we feel
They just don't trust
what they can't explain
I know we're different but,
deep inside us
We're not that different at all

And you'll be in my heart
Yes, you'll be in my heart
From this day on
Now and forever more

Don't listen to them
'Cause what do they know
We need each other,
to have, to hold
They'll see in time
I know

When destiny calls you
You must be strong
I may not be with you
But you've got to hold on
They'll see in time
I know
We'll show them together

'Cause you'll be in my heart
Yes, you'll be in my heart
From this day on,
Now and forever more

Oh, you'll be in my heart
No matter what they say
You'll be in my heart, always
Always"

Itken.

Koulu on pop.

Väsyttää.

Olen suhteellisen tyytyväinen tämän hetkiseen olotilaani.

Konekielto viikoksi.

Yatta.

Saamattomuuden lumiprinsessa on syntynyt ja istuu koneella, kun pitäisi lukea matikankokeeseen, metsävisaan, tehdä yrittäjä-essee, harjoitella ruotsin- ja ranskankokeeseen... ah. Ja Kalevala ja punk-esitelmät... ah. Ei vittu kiinnosta.

Koulusta soitettiin kotiin. Auts. Nyt tulee kotiarestia. Puhelin ja netti varmaan lähtee. No jaa. En saa muutenkaan tehtyä juuri mitään kuin tuijotettua seiniin ja valvottua öisin. Piirrän, kirjoitan, suunnittelen, ajattelen, pohdin, masentelen. Kuuntelen musiikkia ja ikävöin.

Victorine x Gohaku <3.

Tahdon osata laulaa.

Koirani on kaunis murmelinpentu. ^^


Ihku daa, teinitän.

Hysterisoin.

Hm.

Väsyttää, mutta olen hyvällä tuulella.

Kyllä tämä tästä.

Taas. Unta sinusta. Ihan kummallinen sekin.

Sinä olit täällä, ilmeisesti lomailemassa. Enkä edes tiennyt, et ollut kertonut. Sitten näin sinut yksi päivä rannalla tekemässä lumienkeleitä. Tulin seuraksesi ja tehtiin kahdestaan lumienkeleitä. Minä rupesin jossain vaiheessa ihmettelemään, onko tämä unta vai ei, kerroit että se ei ole. Uskoin sitten sinua.

Sinun piti lähteä kotiin. Olit pyörällä liikkeellä. Minä ihmettelin miten jaksaisit pyöräillä 600 kilometriä, joten annoin sinulle kahvi-termarin. Suudeltiin hyvästiksi ja lähdit. Sitten lähdin juoksemaan perääsi ja halattiin ja suudeltiin taas. Minä itkin kamalasti, enkä halunnut, että lähdet. Mutta mehän olimme jo Otanmäessä. Sitten kerroit, että olit valehdellut ja tämä olikin unta. Minä murjotin kamalasti ja saatoin sinut koti-ovelle. Aku oli teillä ja otin sen mukaani kun lähdin kotiin.

Seisoskelin talon edessä ja katselin sinua ikkunasta.
"Nähdään huomenna", sanoit ja minä vilkutin.

Hassu olo. Näkemisestäsi on kaksi viikkoa ja se tuntuu ikuisuudelta.



Vielä kuumetta ja kipeä olo. Ahdistus hieman helpottaa. Pitää nähdä lisää unia sinusta.