IRC-Galleria

Aina sitä valittaa ja märehtii, miten elämä on niin rankkaa.
Sitten eräänä päivänä tapahtuu jotain ja tajuaa, kuinka herkkää ja haurasta se on.elämä.
Kuinka pienestä se onkaan kiinni, että se loppuu.
En mä halua vielä mun elämän loppuvan.
On vielä niin paljon kokematta
On vielä niin paljon tekemättä
On vielä niin paljon näkemättä.

Voisin sanoa, että tästä päivästä lähtien elän elämäni täysillä, joka päivä. Mutta itseni tuntien, tiedän, ettei niin käy, koska olen liian laiska siihen.
Tai sitten sekin, että makaan sängyllä ja tuijotan telkkaria, on myös täysillä elämistä (kyllä mä itsestäni pistän sen 100% siihen makoiluunkin). Ehkä mä elänkin jo nyt täysillä, kaikkine iloineen ja suruineen, säätöineen ja laiskotteluineen.

Täysillä tai ei. Ilman niitä mahtavia ihmisiä mun lähellä, en jaksais puoliakaan.
Siitä haluankin pitää kiinni, että muistan kertoa sanoin ja teoin niille ihmisille, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä, mitä he mulle merkitsee ja kuinka paljon arvostan heitä ja sitä, että ovat tässä, nyt, mun lähellä.