IRC-Galleria

[Ei aihetta]Keskiviikko 17.10.2007 17:41

You don't believe how bad I feel
Boredom beats my life hundred-zero
And I believed in us so much
Now again I sink back into the past
I fall apart, there's no way how I could give up on you
And I don't want to, I don't want to call it quits for us
When I was thinking to love you for a lifetime
No one else, only you, my darling...

[Ei aihetta]Keskiviikko 17.10.2007 17:10

no enkai usko että minua sä uskoisit
tiedänhän että kyllä sinä yritit
ja tiedän että sanon ihan aina huomenna
vaikka huomista ei koskaan saavuta
antaisin mitä vaan jos pääsisi lähtemään
pois täältä, koko tämän planeetan päältä
mutta jokin ihme pitää minut hengissä
kai se on uskottava ettei oo pakotietä
ja mä todella yritin olla sulle se oikea
tiesin etten siltä tieltä saa poiketa
mut minuuteni oli kanssani erimieltä
ei se multa kysynyt mielipidettä
no tässä mä oon taas ihan yksinään
no kai se on ihan ymmärrettävää
koska en ees pidä minuutta, millään ymmärrä
se vain tulee, täysin kysymättä

ehkä voisit vielä kerran mua ymmärtää
kyllä minäkin osaan välittää
pienen hetken jälkeen musta aina umpeutuu
sinne sisälle jääneet paleltuu

tuntuminen on itsestään kii sanottiin
ja mä hölmö siihen vielä uskoinkin
kunnes tajusin ettei tähän oo lääkettä
se on aina osa mun elämää
kai se on vain opittava hyväksymään
ettei muuta tuu tapahtuun tässä elämässä
ei huomen, ei tänään, ei ikinä
näinä päivinä sun pitäis olla tässä vieressä
mä en jaksais aina olla yksin
kanssa pääni sisällä olevien erimielisyyksien
ikävyyksien, näiden typeryyksien
kuljen tätä tietä pettymyksien
mietin, että saanko sua enää koskaan takaisin
siitä antaisin vaikka ihan koko galaksin
jos mä vaan voisin, no alkaa hämärtää
tuskin vaan ilta tätä fiilistä hävittää

ehkä voisit vielä kerran mua ymmärtää
kyllä minäkin osaan välittää
pienen hetken jälkeen musta aina umpeutuu
sinne sisälle jääneet paleltuu
Muistatsä kun me käytiin silloin ziigaas laivoi,
sillon ikävä ja suru omaa hautaansa kaivoi.
Sä tulit, sain sut omakseni, rakkaakseni,
kultaseni hei, olit kaikkeni.
Mutten osannut siitä sulle yhtä näyttää,
pelkään sitten jätät mut, ei niin saanut käydä.
Joten jätin sut ja lähdin pelkurina karkuun,
mokasin, en ajatellut miltä susta tuntuu.

Sit vähän myöhemmin tajusin mitä menetin,
itseäni vihasin ja tahdoin sinut takaisin,
ja sainkin.
Tosin vain vähäks aikaa kun tajusin
ettet mua haluakkaan, ollenkaan.
Lähdit siksi luotani, kaksi kertaa,
mä hölmö en osannut ees luovuttaa,
roikuin sussa kiinni, ku täys idiootti.
Jos oot mun isä, mä vain olen patriootti.

Elämäni rupee lähentelee mitättömyyttä,
joten syyttä en tahdo nähdä iäisyyttä.
Tahdon vain nähdä sinut kultasein,
vaikka tiedän ettet haluu enää omakseni.
Sanoit että teit tämän parhaakseni, hyväkseni,
siihen loppuu minun ymmärrykseni.
En ees jaksa rupee elämääni kokoamaan,
koska tää ero jaksaa vaan satuttaa, ja taluttaa.

Suru jaksaa mua aina pahempaan, huonompaan paikkaan,
surujen maailmaan.
Siellä odottaa, kerho särkyneiden sydänten,
yksinäisten sielujen ikuinen painajainen.
Siellä kanssa huono-osaisten ihmisten,
kanssa ikäväni sinut pakosta viettelen.
Elelen tietäen ettet ole minun enää,
ilman sua en millään pysty elämään.

Olen ikävöinyt sinua niin,
että elämäni hukkui kyyneleisiin.
Ja mä haluun uskoo tunteisiin,
oikeisiin, kultaisiin,
ainutlaatuisiin, ainutkertaisiin.

Yksi yksinäinen, toisen yksinäisen,
Sen toisen yksinäisen yksinäisyyden
voi poistaa, unohtaa.
Elämä alkais loistaa, kukostaa,
ja mä tiedän ettei niin tapahdu koskaan.

[Ei aihetta]Keskiviikko 17.10.2007 16:13

Monta kertaa näin käy:
kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.

[Ei aihetta]Keskiviikko 17.10.2007 13:51

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani javarpaitani ja osaan venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

</3Maanantai 15.10.2007 15:49

taas syksy tää mut yllättää
ei kesän muistot mieleen jää
sua halusin
sua kaipasin
tää syksy vei sut kuitenkin

Ylitin jokaisen sivun
Matkalle jäin
Enää jaksanut en
Vaan voimiani tuhlaten harhailin
Kun jatkoin vain matkaa

On aina joskus vaikeaa
ja joskus vielä haikeampaa
mutta sanon vielä sua kaipaan
sä sait sen aikaan

Mä kävelen kohti puistokujaa
Kuin kuuton kulkija kylmän yön
Mua tuuli pieksää kuin ikkunaa
Ja mä luukkuni kiinni lyön

Tiellä tuntemattomalla
Tämä yö taas niin totta on
Pimeyden kovan pinnan alla
Sydän kuiskaa pliis valot on

Jaakko.<3Torstai 11.10.2007 18:02

mä todella välitän susta,
enemmän kuin arvaatkaan.
salaa sen teen, en taikaa
rikkoa saa.tää rakkauden
palapeli, niin särkyvää
ilman sinua. silti uskalla
mä en sua tavoittaa,
sydämesi ovelle koputtaa.
mä odotan, mä odotan että
tuut avaamaan ilman että
mun kolkuttaa tarviikaan.
toivon et tunnet sen, tän
syvän rakkauden,ilman että
mun siitä tarvii
muistuttaa. toivon että
kokoat palapelin loppuun
kokonaan, ja sanot: "ei se
enää särkyä saa." <3

[Ei aihetta]Keskiviikko 10.10.2007 20:55

Mä haluun matkaa kauas
täältä/
Kunpa totuudelta voisin mä
selkäni kääntää/
Haluan vaan sun luokses
takas/
Haluan sua vasten vaan
painautua rakas/
Oot niin kaukana musta ja
mä mietin/
Joka hetkee jonka sun
kanssas vietin/
Jätin sydämeni jonnekkin
kauas pois/
Ottaisin sut mukaan jos
sen takas hakea vois/
Oot mielessäni sekä joka
muistossa/
Muistan senkin kun me
suudeltiin sielä
siwan pihalla/
Missä aina ystävinä aikaa
vietettiin/
Toisiamme heikkoina
hetkinä lohdutettiin/
Mut ne ajat ei unohdu vaik
ne on jo takana/
Kaikki muistot viiltää
sisimpääni niinkun katana/
En muuta toivo kun vaan
saisin olla sun luona/
Ja kohta tuun jo takas
niin nopee ettet huomaa/

Kai sä mua mietit kai sä
mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen
vietät aikaa?/
Mitä enemmän aina vaan
mietin rakas sua/
Sitä enemmän mä aina alan
suhun rakastua/

Aina kun on se aika
tyynyyn painaa pää/
Sun kasvosi on ainoo joka
mun mieleen jää/
En tiennyt miten ikävä voi
näin paljon raastaa/
Täs joudun makaan yksin et
oo vieressäni taaskaan/
Aika vaan kuluu se on pois
mun elämästä/
Jokin estää mua eteenpäin
elämääni vetämästä/
Kulta sä oot ainoo joka
ymmärtää/
Mitä asioita pyörii
sisällä mun hauraan pään/
Kun katson peiliin näen
vain pienen tytön/
Joka tekemisillään on
kaivanut itselleen ojan/
Kun katson siitä mun omiin
silmiini syvälle/
Näen sun itkevän ei
todellakaan tunnu hyvälle/
Oon silti liian nuori
totuuden tajuamaan/
Ja kui paljon ikävä voi
painaa ei muil oo
hajuakaan/
Rakas kulta mulla on
ikävä/
Ja mun rakkaus sua kohtaan
on lupaus pitävä/

Vaikket sä tätä luekkaan jolle tää on tarkotettu, mutta kuitenkin. Rakastan sua.<3

... :/Maanantai 08.10.2007 20:07

Miks mä teen tän kaiken itselleni? Miksen mä osaa lopettaa? Miks mä odotan, odotan ihan turhaan, turhaan sua kaipaan. Annetaan olla, jätetään tää, ei enää odoteta, ei odoteta turhaan.
Miks mun jokainen solu tahtoo sun luo, tahtoo sua rakastaa, tahtoo koskettaa ihoas pehmeää, vaaleaa? Miksen mä osaa olla rakastamatta, olla kylmä ja ilkeä, ilman tunteita.

Joka päivä kuljen yksin omaa polkuain, ei kukaan ole rinnallain, kaikki ovat minulle kuin ilmaa, kukaan ei hymyile, kukaan ei moikkaa, kuinka julma olenkaan itselleni vai onko maailma niin kurjaa, että se on muokannut minut tällaiseksi? Herätät minussa taas sen rakkauden, saat perhosia vatsaani, kiitos, olen melkein onnellinen. On unelmia ja tavoitteita joiden vuoksi elää, ei enää ole tyhjyyttä . Kun aamuisin herään ajattelen sinua, pääsisinpä luoksesi, pääsisinpä syliisi. Joka ilta ennen kuin nukahdan, näen hymyilevät kasvosi mielessäni.

Näytät silmissäni hyvältä vaikka näyttäisit miltä, saat minut muistamaan erään, ketä en enää koskaan näe. Näytät häneltä, sinä olet kuin hän, ainakin sisältä. Ehkä siksi välitän sinusa näin, ehkä siksi tahdon tuntea näin. Ehkä siksi saat minut tuntemaan surua ja onnea samaan aikaan, teet minut hulluksi. Mutta kaikesta huolimatta, sait minut henkiin uudestaan, puhalsit hiillokseen ja sait sen syttymään. Rakastan sinua, tietäisitpä sen. Tietäisitpä, että takias mä olen se ihminen, onnellinen, jonka luulin kadottaneeni kauan sitten.

[Ei aihetta]Maanantai 08.10.2007 19:08

aina ei elämä hymyile,
aina ei jaksa selittää.

vaikka joskus tuntuu että kaikki menee parempaan päin,
huomaa, että kaikki onkin mennyttä.

joskus jaksaa nauraa, joskus ei tule edes hymyä.
tekee mieli vain itkeä, ja itkeä itsensä uneen,
joka ilta, päivä, aamu..