Meil oli hetkemme ja lupaan muistaa ne. Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuut taivaalt. Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan.
Jotain niin painavaa ku ei pois sua päästää saa. Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet.
Sä olit oikees, oli se oikee. Sit Mokasin, satutin
Enkä ikinä ois tehny sitä mitä sulle tein, oisi pitäny osaa sanoo ei.
Ja se mis me oltais nyt ni sitä ei tiedetä. Oisko asiat hyvin vai todella pielessä?
Mut tiedä se et tääl on joku joka rakastaa.
Ja tekee mitä vaan sun puolestas, vuosien pääst tai jo heti huomenna.
Kumpa kulta saisin olla viel kerran sun kaa.
Rakastaa sua ja huutaa se ääneen, mut mitä mä tääl teen, sä et oo tääl ees...