IRC-Galleria

Oli mukavaa päästä taas tänään lavalle eilisen pettymyksen jälkeen. Teakin pääsykokeet olivat siinä mielessä pettymys, että olisin itseltäni odottanut selviytymistä illan jatkokierrokselle. Analysoidessani omaa suoritustani huomasin, etten ollut täysin reagointiherkkä ("Reagoi saatana!";-)) kaikissa kohtauksissa ja muutamassa kohdassa sorruin jopa ylitekemiseen, mikä lavalla näyttäisi karmealta. Jurkkamaiset iskut eilen tuntuivat valitettavasti myös tämän päivän suorituksessa. Yhden käden punnerrukset oli lennossa vaihdettava tavallisiin, mikä onneksi sopii Ransun rooliin ihan hyvin. Henkisellä puolella pääsin siinä mielessä hyvään tulokseen, että on vaikea määritellä, onko paha oloni puhtaasti fyysisyyden jätettä vai täysillä mukana olosta.

Eilisestä jäi kuitenkin hieno kokemus. Pelkkä Teakin sisääntuloaula tarjosi hienon ympäristön. Lasikaton alla oli unelmoista herätä päiväunilta valmistautumaan mahdolliseen jatkoonpääsyyn ja iltaesityksiin. Pettymys oli kuitenkin kuin urheilukilpailujen jälkeen konsanaan, jolloin palaa halusta päästä näyttämölle mahdollisimman pian ja tehdä paremman suorituksen; treenata paremmin seuraavan kesän pääkilpailua varten. Tällä kertaa pääsin purkamaan tuota vyyhtiäin jo 24 tunnin sisään. Tulos oli hiukan parempi, ajatukseltaan selkeä, mutta siirroiltaan ei niin täydellinen - osaamaton. Estääkö epäonnistumisen pelko tekemästä asioita? Jotkin asiat on kyllä hyvä harjoitella ja käydä läpi ennen lavalle astumista. Liike joka *tuntuu* hyvältä saattaa näyttää takarivistä aivan dorkalta; pieneltä, suurelta - suttuiselta.

Esityksiä on vielä kolme ja palo tasainen. Tahtoa opetella lisää ja hakea tilanteita riittää. Elän omien sanojeni mukaan hetkessä ja hetkestä.

Kiitos, että saan nähdä sen kaiken kauneuden ympärilläin.
Kiitos, että voin kuunnella sitä kauneutta lähelläin.
Älä koskaan vie minulta näitä pois.

Can't sing without a record to follow,
Can't dance without a mode(l) to imitate,
And it bothers.

How to create something on my on?
Not copying.
Not imitating.

Am I empty?
Where is my imagination?
Where comes the creation?
Or did I just lost it - somewhere, some time ago>

Elän hetkessä ja hetkestä.

Trust nobody. You fucking ass hole forgot it.

"Mut jos se on mulle tärkeää,
niin miksi ajatella, mitä muut siitä ajattelevat?"

I know it isn't just black & white.
But it doesn't matter.
Cause I love all the colors.

Ihmeen lämmin päivä! I'm happy today cause I'm not sure about tomorrow...

Aamulla herätessäni päätin tehdä sen kauan jo suunnittelemani tempauksen: touhuta laput silmillä muutaman tunnin ajan. Ei muuta kuin kaulaliina pään ympäri ja...vessaan!
WC-toimissa ei sinänsä ollut hankaluukisa, mutta varmuuden vuoksi päätin suorittaa nestevähennyksen istuen:-)

Keittiöön. Onneksi muistan tavaroiden paikat, joten siihen ei sinänsä kulunut kauheasti aikaa. Murot lautaselle, mutta kuinka paljon? Pakko ottaa käsi avuksi sokkomaiseen tapaan. Maitoa en enää suostunut alkaa mittaa käsivarasesti vaan monien vuosien arviointikykyni ei pettänyt tässäkään puuhassa. Rousk ja nam! Lihasmuisti hyvin hallussa, joten ohiheittoja ei tullut:-) Mutta sitten oli pakko luntata: Murot lautasella vähenivät ja aluksi niiden siirtely lusikalla pitkin taistelutannerta onnistui hyvin, mutta lopuksi niitä oli enää niin vähän, että sijainnin arviointi alkoi olla enemmän kuin vaikeaa; kaulaliina pois, lautanen puhtaksi, ja huivi takaisin silmille!

Toinen lunttausnöyryytys piti kokea litrajugurtin kanssa. En edelleenkään sallinut itseäni sotkea keittiön muuten niin steriilin puhdasta miljöötä, joten lasiin saatiin oikea määrä jugurttia ilman sotkua fuskaen.

Sitten jokin hedelmä. Jääkaapissa pitäisi olla muutama omena, kiiwi ja appelsiini. Milläs nyt sitten tunnustelen sen parhaan omenan muiden joukosta? Onneksi jonkinlaista esikarsintaa on suoritettu jo kaupassa:) Rousk, olipa muuten kylmä!

Leivät. Onneksi ne ovat valmiina paloina. Juusto löytyi sadasosasekunnin tarkkuudella, mutta jo neljän sekunnin kinkkupaketin haeskelu aiheutti turhaa puhinaa. Kurkku löytyi taas omalta paikaltaan. Juuston höylääminen ok, mutta niiden palasten asetteleminen leivän päälle sai minut suorittamaan tämän montunpohjan EK:n sääntöjenvastaisin menetelmin. Edessä oli enää nöyryyttävä siirtymätaival vaatehuoneeseen, jonne kaulaliina sai jäädä odottamaan tulevaa talvea.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli hyvä. Päätin kuitenkin, että imurointi laput silmillä saa odottaa vuoroaan. Kahden tunnin mittaiseksi sessioksi tarkoitettu tapahtuma supistui puoleen tuntiin. Mutta mielenkiintoinen kokemus tämäkin.

1-3