IRC-Galleria

I don't mind forgetting some beatiful things,
just to find 'em again.

Surutyö on taas aloitettu. Teatteriesitykset ovat takana ja edessä muutama kuukausi ennen uuden alkamista. Kuluneena kaudella meistä kasvoi mielestäni isompi perhe kuin aikaisemmin. Paneutuminen omaan roolisuoritukseen ja keskinäisiin suhteisiin oli tutkiskelevaa ja avasi monenlaisia tulkintoja. Kaikki tulkinnat eivät aluksi osuneet kohdalleen, mutta lopputulos oli mielestäni hyvä ja kaikkien suorituksista oli helposti havaittavissa kehitystä viime vuodesta.

Haikeita hetkiä nämä aina on, mutta kokemus auttaa tässäkin. Ja opittavaa on vielä niin paljon, että taitaa eläkeikä tulla vastaan ennen sitä:-) Terve kritiikki, nöyryys ja asenne vievät pidemmälle kuin omassa mehussa uiminen.

Levätään nyt hetki ja sitten uudestaan!

Ei se ikä mut elämäntila-nne.

Oli mukavaa päästä taas tänään lavalle eilisen pettymyksen jälkeen. Teakin pääsykokeet olivat siinä mielessä pettymys, että olisin itseltäni odottanut selviytymistä illan jatkokierrokselle. Analysoidessani omaa suoritustani huomasin, etten ollut täysin reagointiherkkä ("Reagoi saatana!";-)) kaikissa kohtauksissa ja muutamassa kohdassa sorruin jopa ylitekemiseen, mikä lavalla näyttäisi karmealta. Jurkkamaiset iskut eilen tuntuivat valitettavasti myös tämän päivän suorituksessa. Yhden käden punnerrukset oli lennossa vaihdettava tavallisiin, mikä onneksi sopii Ransun rooliin ihan hyvin. Henkisellä puolella pääsin siinä mielessä hyvään tulokseen, että on vaikea määritellä, onko paha oloni puhtaasti fyysisyyden jätettä vai täysillä mukana olosta.

Eilisestä jäi kuitenkin hieno kokemus. Pelkkä Teakin sisääntuloaula tarjosi hienon ympäristön. Lasikaton alla oli unelmoista herätä päiväunilta valmistautumaan mahdolliseen jatkoonpääsyyn ja iltaesityksiin. Pettymys oli kuitenkin kuin urheilukilpailujen jälkeen konsanaan, jolloin palaa halusta päästä näyttämölle mahdollisimman pian ja tehdä paremman suorituksen; treenata paremmin seuraavan kesän pääkilpailua varten. Tällä kertaa pääsin purkamaan tuota vyyhtiäin jo 24 tunnin sisään. Tulos oli hiukan parempi, ajatukseltaan selkeä, mutta siirroiltaan ei niin täydellinen - osaamaton. Estääkö epäonnistumisen pelko tekemästä asioita? Jotkin asiat on kyllä hyvä harjoitella ja käydä läpi ennen lavalle astumista. Liike joka *tuntuu* hyvältä saattaa näyttää takarivistä aivan dorkalta; pieneltä, suurelta - suttuiselta.

Esityksiä on vielä kolme ja palo tasainen. Tahtoa opetella lisää ja hakea tilanteita riittää. Elän omien sanojeni mukaan hetkessä ja hetkestä.

Kiitos, että saan nähdä sen kaiken kauneuden ympärilläin.
Kiitos, että voin kuunnella sitä kauneutta lähelläin.
Älä koskaan vie minulta näitä pois.

Can't sing without a record to follow,
Can't dance without a mode(l) to imitate,
And it bothers.

How to create something on my on?
Not copying.
Not imitating.

Am I empty?
Where is my imagination?
Where comes the creation?
Or did I just lost it - somewhere, some time ago>

Elän hetkessä ja hetkestä.

Trust nobody. You fucking ass hole forgot it.

"Mut jos se on mulle tärkeää,
niin miksi ajatella, mitä muut siitä ajattelevat?"

I know it isn't just black & white.
But it doesn't matter.
Cause I love all the colors.