Jalkapallon pelaaminen on todellista tehohoitoa
Turun Sanomat 8.6 2010 02:29:53
Ikääntyminen tuo tunnetusti mukanaan useita terveydellisiä vaikutuksia, joista yleisimpiin lukeutuvat kaatumisten aiheuttamat vammat. Näiden ennalta ehkäisy on kuitenkin yllättävän helppoa ja mikä parasta, myös mukavaa. Todellista tehohoitoa sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle on jalkapallopelin säännöllinen harrastaminen. Jalkapalloilu lisää luuston massaa ja tiheyttä sekä parantaa lihaksiston kuntoa ja kykyä vastata äkillisiin ja täysin voimin tehtäviin ponnistuksiin.
Lihaksiston ja luuston parantunut kunto vaikuttavat yhdessä ihmisen tasapainon ylläpitoon ja liikkeiden koordinaatioon, osoittaa Kööpenhaminan yliopiston professori Peter Krustrupin johdolla julkaistu monen tutkimuksen sarja. Urheilusuoritusten vaikutuksia tutkittiin henkilöillä, joista valtaosa ei ollut pelannut jalkapalloa aikaisemmin.
14 viikon harjoitusjaksossa pohjelihasten jäntevyys parani merkittävästi, mikä puolestaan paransi kokeeseen osallistujien tasapainoa.
Kun palloilua jatkettiin 16 kuukautta, osallistujien fyysinen terveys parani edelleen. Yhtäjaksoisen pitemmän harjoittelun seurauksena koko kehon luuston tiheys lisääntyi, mikä vähentää murtumisriskiä.
Pallopelien harrastamisen paremmuus kävelyyn ja juoksuun verrattuna syntyy nopeista, äkillistä ja erittäin kovaa lihasten jännitystä vaativista tilanteista kuten äkkipysähdyksistä ja lyhyistä spurteista. Juoksussa lihasrasitus on tasaista, käytännöllisesti katsoen koko ajan vakiona toistuvaa liikettä.
Säännöllisen jalkapalloilun teho on hämmästyttävä. Krustrupin ryhmä vertasi 70-vuotiaiden koko ikänsä harrastuksenaan pelanneiden ja 30-vuotiaiden pelaamattomien miesten fyysisiä ominaisuuksia. Jalkapalloilevien ikämiesten lihaskunto ja luuston tiheys ja siten vähäinen riski murtumiin olivat yhtä hyvät kuin passiivisilla nuorilla miehillä.
Jalkapalloilu kehittää myös sosiaalisia suhteita. Aikaisemmin vain hyvin harvoin jalkapalloilua tai kävelyä harrastaneiden ihmissuhteet kehittyivät, ja ryhmien sisällä kasvoi yhteenkuuluvuus ja ”me-henki”.
Kuten varsinaisissa terveydellisissä ominaisuuksissa, tässäkin jalkapalloilua harrastaneiden kehitys oli suurempaa kuin kävelijöiden ja juoksijoiden ryhmässä, Krustrup ja kumppanit osoittivat.
KAI AULIO