Sähkösaunan hämärässä
hinkkaa ihoaan pilalle
itsensä vereslihalle,
kun yrittää häpeäänsä pestä pois
rakastaa muttei sitä sano
ei pyydä anteeksi, ei ano
elää kuin elävä kuollut
lohduton näky kuin hauta
Onnen hetkiä vain
unessa tai humalassa
suu on kiinni mutta hän mielessään huutaa
on lohduton...
kuin umpeen kasvanut polku tai tie
joka lapsuuden raunioille vie.
Oli sitten naisen kainalo tai maantie,
osoitteeseen samaan meitä molemmat vie.