Mieleni myrkytetty, ajatukset pimenneet
Liekki sammunut, elämän ilot kadonneet.
Kädet verta valuneet, vuodet haavoittaneet,
mutta silti hän aina jaksaa yrittää uudelleen.
Sydän saanut liian monta iskua, ei ehtinyt edes parantua,
kun jo pian tyttöä hakattua jo taas ehti sattua.
Silti hän jatkaa huomiseen,
mutta ei kukaan ikuisesti jaksa,
jos ei edes syytä aamulla heräämiseen.
Hän on murtunut, maahan paiskattu
luulisi että olisi jo pikkuhiljaa turtunut, mutta usko pois,
hän tuntee jokaisen iskun, vaikka on hänet henkisesti raiskattu.
Oliko tää tässä? Liikaa pettymyksiä yhdessä elämässä.
Kukaan ei kuitenkaan hymyä hänen kasvoiltaan vie,
vaikka kuinka karu, kivinen, lyhyt olisi tuo elämän tie
Kohta liian myöhäistä on yksinäistä tyttöä pelastaa
sillä pian jo hänet näistä iskuista joudutaan hautaamaan.