Melko aikaisin, alan etsiä, seurata
Ohikiitävää unelmaa maanpäällisestä utopiasta
Alan vaikeroimaan, utopia oli tyhjä, petollinen
Ja tuo onni vaikutti niin epätodelliselta
Ei katumusta, ei kipua, ei surua
Hehkeys haihtuu pois, laulu on laulettu
Sydämesi ei syki niinkuin ennen, mutta vapiset,
Kylmät väreet selkärangassasi, joita et ole ennen tuntenut
Herätä liekki huulilleni, herätä liekki sydämeeni
Kaipaan aikaa jolloin tunteet tulvisivat täytenä tulvana ylitseni
Kyyneleet, taas nämä katkerat kyyneleet
Särkyneille unelmille jotka lensivät pois, kauas pois
Loputtomalle surulle, joka ei tunne onnea
Syvälle pimeydelle, jota mikään ei pidä loitolla
Mitä on vielä edessä? Lisää kärsimystä?
Ei, en halua lisää, on aika levätä, päästää irti
Ja unohtaa valitusvirsien melodiat
Sydän on jo täynnä sitä,
eikä enää kykene sykkimään sen tahtiin