IRC-Galleria

näin eilen illalla valveunta jossa käsi-ja taideteollisen valitsijaryhmä
katto mun luomuksia ja pohti ääneen et toi tyttö me halutaan tänne.






ajatelkaapa.

huh.
sweet home ala-seppä!
mepä käytiin tonin kans eurooppatourneella! heti kierrettiin italia, ranska ja espanja.
kolme viikkoo on pitkä aika maailmalla, sitä löytää toisesta yllättäviä piirteitä.. toniki osoittautui matkan aikana AINAKIN hevosmieheksi, narsistiksi ja naisten esineellistäjäksi ;)
mun lisänimiä lienee turha mainita. painokelvotonta suorastaan :)

meidän ensimmäinen kohde oli rooma, joka oli aika älyttömän sekava paikka. ja iha kaameen sotkunen. asuttiin prima porta -nimisen kylän leirintäaluella ja siitä sit junalla käytiin rooman keskustassa sun muualla, eikä kyllä tajuttu rooman elämän menosta oikeastaan mitään. siellä oli iha homona kaikkia graffitteja ja joka paikas kaikkee krääsää ja sotkua ja paskaa. (siellähän olis sit pitäny tuntua suht kotoiselta..)

roomasta mentiin (lue: yritettiin mennä) junalla pummilla pisaan. neljästä junatunnista kaks selvittiin ilman konnarin iskua, mut sit se iski ja löi sakkolappuset kouraan! vähän oli hauskaa. ja pisassa oli ihan sikakaunista. ehkä muutan sinne ja rupeen myymään pirattikelloja pisan tornin juurella niinku ne kaikki tuhannet neekerimiehet. hello my friend, rolex? special price for you!
siel meillä oli kans sellane kämppä. ja sit me opeteltiin siellä syömään patonkia sulatejuustolla mikä oli meidän pääravinto kokonaiset kolme viikkoo :) ei enää ikinä!

sittenhä me mentiin genovaan, eikö? siel oltiin vaan yks yö, asuttiin jossai yhen tähen hotellissa ja kiivettiin jumalattomasti portaita ku ei ikinä menty hissillä sinne sadanteen kerrokseen. sit lähettiin nizzaan! italia nähtiin ja lähettiin ranskaan..

nizzazza oli kaikkee kivaa. miljoonia paljaita tissejä rannalla ja kaikkee tällasta. ja kenkäkauppoja! ostin kolmet kengät ja kaikkee muutaki jännää. nizzasta tuli kyl ostettua eniten, rinkka paino avignoniin lähtiessä varmaan tuhat kiloa.. nizzazza me oltiin neljä yötä, otettiin aurinkoa ja shoppailtiin ja vaikka nahka sai vähitellen väriä niin ihan kalkkunoitahan me oltiin.. iha ihme friikkejä siellä rannalla, sellasia mustia ihmisiä joiden alkuperäisväri oli todennäkoisesti sama ku meillä. ne oli vähän grillannu. ja niiden keski-ikä oli varmasti lähempänä kaheksaakymppiä! sellasia ruttusia ruskeita mummoja siellä makoili.

avignonissa oli reteetä. siellä alko mun naurukausi. (tonin mukaan se oli aina auringonpistoksen syytä, mut se ite aina nauratti mua kaikilla tyhymillä jutuilla!)
istuttiinpa jossain palatsisydeemin portailla ja se nauratti mua just sillo ku mulla oli kolme desiä vettä suussa. tais mennä keuhkoihin tai mihkä lie ku ääntelin ku astmanen norsu että sain henkee. niistä äänistä sit revittiinki iloa koko loppumatkan :) haha.
ainiin, avingnonin rhone-joelta löysin keltaisia iiriksiä! oliko vähän onnellista, meinasin itkeä.

miks mä en muista perpignanista mitään? voi paska. en ees muistanu koko paikkaa, piti käyä netistä lunttaamassa kuvia keskustasta että tuli mieleen! :) voi jesus.

ja sit me päästiin espanjaan, barceloonaan. siellä oltiin kuus yötä ja grillailtiin iha sikana vaan rannalla kokoajan ja shoppailtiin aivan järjettömästi! toni sai sanoo "ei" ainaki kymmenelle hasiksen kauppaajalle. ja siel kyl nuoret veti kaikkia aineita iha avoimesti. enemmä sielä pilveä poltettiin ku mitään normitupakkaa..

ja hauskaa oli. vaikee kirjottaa reissusta ku vielä elää sitä, vielä parikyt tuntia sit istu lentokoneessa kotiinpäin.

isot kiitokset matkanjohtaja pulkkiselle, meidän duo toimi hyvin! vaikka rankkaahan se molemmille oli, ainaki ku mä vaan vittuilin ja ärsytin ja nauroin koko ajan. hih.
nähdään vuoden päästä ;)

sä tiedät miten maailma kaipaa järkeä
tiedät miten tyhmyydestä syntyy häpeä

astuinpa tänä aamuna puntarille mieli toivoa täynnä

36,6 kg

anteeksi mitä

on vissiin päässy tuo paino tippumaan
tai sit puntari sillai et on menny iha särki

painoindeksi on vissiin jotain 13 ja kyllähän se mulle sopii

nimim. minullako anoreksia

laitoinpa antille kahtena iltana tekstiviestinä
muutaman lainin Mariskan Kohtasin kerran -kappaleesta.
antin vastaukset oletettavasti antin omia luovuuden hetkiä mariskan inspiroimana!


28.2 n. klo 21.50 minä antille:
kohtasin kerran kummajaisen/
naisen joka sanoi olevansa kaksi/
muita paremmaksi hän muuttui valossa/
pimeässä talossa yöllä yksin sutena ulvoi/

johon antti 28.2 klo 21.53
minäkin tunsin kerran naisen/
kummajaisen/
hieman hörhöksi hänet tiesin/
mutta vasta kun sain hänen viestin,
niin asia varmistui lopullisesti


2.3 n. klo 21.50 antille
sanoi että hänkin rakasti kerran/
ei kauaa mutta kuitenkin sen verran/
että sydän särkyi kahdeksi hajosi/
hän vajosi ja radaltaan suistui/

johon antti 2.3 klo 21.53
mutta mieleen muistui että se ei ole sen arvoista/
mutta mihinkäs koira karvoista?
ja jatkoi rakastamistaan


ja arvatkaa ku mull oli hauskaa! :>

Naine heräs keskel yät ja huomas, et häne ukkos ei ollu häne viärelläs nukkumas.
Naine meni alakertta ettimä miestäs. Hää löys miähe keittöspöyrä äärest istumast,
kahvikuppi käres ja syvis miätteis tujottamas eres oleva seinä.
Naine näk, ku miäs pyyhkäs kyynele silmäkulmastas ja hörppäs sen jälkke kulaukse kaffet.
"Mikä sul nyy?" naine kysys. "Minkä takja sää tääl ole keskel yät?"
Ukko kattos kahvikuppias:"Muistaksää, ku mee seurusteltti 20 vuat takaperi ja sää oli vaa 16?"
"Juu,kyl mää muista", vaimo vastasi.
"Muistaksää,ku sun isäs sai meijä kiin, ku me rakasteltti mun pikkufiiati takapenkil?"
"Juu, kyl mää muista" vastas vaimo ja istus ukkos viäre.
"Muistaksää, ku sun isäs tunki hauliko mun naamasan kiin ja sanos,
joko sää viäs mun tyttären vihil tai mää lähetä sut vankila kahrekskymmeneks vuareks?"
"Voi, kyl mää senki muista," vaimo vasta pehmiäl äänel.
Ukko pyyhkäs toisenki kyynele silmästäs ja sanos:"Mää olisi päässy tänämpä pois vankilast."


haha.

Miehet onku parkkipaikkoja, kaikki parhaat on viety ja vapaat on varattu vammasille.

ehkä en haluakaan olla onnea täynnä
ehkä en toivokaan vain kirkkaita päiviä

vanhojen tanssit ja penkkarit ja..ne on taas.


ne on ohi.
mun kohdalta ainakin.


abilaulu ´05 aiheesta Iiris
sävel Täti Monika

On meillä hassu tyttö, tuo Iiris-neitonen
kun hän kulkee kylällä on näky hupaisa
on hänellä vihreät housut ja keltainen pallopaita
sinertävät kengät ja tukka pörrössä.

On Iiris sotaleski, joka kaahaa autolla
onhan nopeusrajoituksetkin vain suosituksia
kas Iiris ajaa sillä, punaisella autollaan
ja parkkeerauskin hänelle on pelkkää taidetta

Länsirannasta tykkää tuo pirteä Iiris-täti
niin paljon, että Englannista tuli takaisin
kas näin nauraa Iiris, tuo kaikkien kaveri,
on päivien väriläiskä ja ilopilleri.

KIITOS ABINAT ´06!

annelina^ muisti minua ystävänpäiväkortilla.
neito oli leikannut minuun sopivia (?) lauseita lehdistä ja liimannut ne korttiin.
kaikkia näitä en allekirjoita :>

terapian tarpeessa
melkein idols
ilopilleri
kantaa väriä
varakkaan näköinen
ole sellainen kuin olet
musataivaani
kesärakkaus kosketti
tähtityyli
sinkkuelämää
tyttö ja tahto
ei pysy paikallaan
suorat sanat
tytöt, tytöt!

kiitos annelina^
mutta elä vaan sano että kaikki on totta? :>