IRC-Galleria

kuka viisas onkaan ikinä tyhmyyksissään sanonu,
että voidakseen aloittaa jotain uutta, on luovuttava vanhasta?

vanha mamma lähti tänään oltuaan viistoista vuotta tässä meillä.
mitäkö mahtuu viiteentoista vuoteen?
puoliakaan en muista, vaikka kaiken haluaisin muistaa ja tallettaa johonkin syvälle.

jokaisesta yömaastosta kolmen päivän vaelluksiin jonka jälkeen oltiin suhteellisen puuduksissa. jokaisesta aamuhörähdyksestä illan viimeiseen rapsutukseen.
jokaisesta vaivalloisesta kengityskerrasta kesäihottumaan.
jokaisesta suukosta pehmeälle turvalle jokaiseen itkuun sun lämmintä kaulaa vasten,
jota vasten itkin tänään viimeistä kertaa.

muistan kuitenkin sut, pikkunen.
rakastan sua.
oo kiltisti.

nyt niit on jo kakstoista! meidän suku lisääntyy.
mistähän ihmeestä noita pikkusia sikiää :)

minä
minun
minut
minua
minuna
minuksi
minussa
minusta
minuun
minulla
minulta
minulle



GOO GOO DOLLS - IRIS

And I'd give up forever to touch you
'Cause I know that you feel me somehow
You're the closest to heaven that I'll ever be
And I don't want to go home right now

And all I can taste is this moment
And all I can breathe is your life
and sooner or later it's over
I just don't want to miss you tonight

And I don't want the world to see me
'Cause I don't think that they'd understand
When everything's made to be broken
I just want you to know who I am

And you can't fight the tears that ain't coming
Or the moment of truth in your lies
When everything feels like the movies
Yeah, you bleed just to know you're alive

oltiinpa kerran junassa. puhuttiin ulpu iivarista.

iiris: joo siis meidän ulpuhan on saanu sen mukaan nimensä.
toni: onko se joku henkilö?
iiris: no kyllä mun ainaki haisee ku oon nukkunu koko päivän.

kuulin etse olis kysyny et "haiseeko mun henki".


jos joskus kuulisin jotain oikein! :D

näin eilen illalla valveunta jossa käsi-ja taideteollisen valitsijaryhmä
katto mun luomuksia ja pohti ääneen et toi tyttö me halutaan tänne.






ajatelkaapa.

huh.
sweet home ala-seppä!
mepä käytiin tonin kans eurooppatourneella! heti kierrettiin italia, ranska ja espanja.
kolme viikkoo on pitkä aika maailmalla, sitä löytää toisesta yllättäviä piirteitä.. toniki osoittautui matkan aikana AINAKIN hevosmieheksi, narsistiksi ja naisten esineellistäjäksi ;)
mun lisänimiä lienee turha mainita. painokelvotonta suorastaan :)

meidän ensimmäinen kohde oli rooma, joka oli aika älyttömän sekava paikka. ja iha kaameen sotkunen. asuttiin prima porta -nimisen kylän leirintäaluella ja siitä sit junalla käytiin rooman keskustassa sun muualla, eikä kyllä tajuttu rooman elämän menosta oikeastaan mitään. siellä oli iha homona kaikkia graffitteja ja joka paikas kaikkee krääsää ja sotkua ja paskaa. (siellähän olis sit pitäny tuntua suht kotoiselta..)

roomasta mentiin (lue: yritettiin mennä) junalla pummilla pisaan. neljästä junatunnista kaks selvittiin ilman konnarin iskua, mut sit se iski ja löi sakkolappuset kouraan! vähän oli hauskaa. ja pisassa oli ihan sikakaunista. ehkä muutan sinne ja rupeen myymään pirattikelloja pisan tornin juurella niinku ne kaikki tuhannet neekerimiehet. hello my friend, rolex? special price for you!
siel meillä oli kans sellane kämppä. ja sit me opeteltiin siellä syömään patonkia sulatejuustolla mikä oli meidän pääravinto kokonaiset kolme viikkoo :) ei enää ikinä!

sittenhä me mentiin genovaan, eikö? siel oltiin vaan yks yö, asuttiin jossai yhen tähen hotellissa ja kiivettiin jumalattomasti portaita ku ei ikinä menty hissillä sinne sadanteen kerrokseen. sit lähettiin nizzaan! italia nähtiin ja lähettiin ranskaan..

nizzazza oli kaikkee kivaa. miljoonia paljaita tissejä rannalla ja kaikkee tällasta. ja kenkäkauppoja! ostin kolmet kengät ja kaikkee muutaki jännää. nizzasta tuli kyl ostettua eniten, rinkka paino avignoniin lähtiessä varmaan tuhat kiloa.. nizzazza me oltiin neljä yötä, otettiin aurinkoa ja shoppailtiin ja vaikka nahka sai vähitellen väriä niin ihan kalkkunoitahan me oltiin.. iha ihme friikkejä siellä rannalla, sellasia mustia ihmisiä joiden alkuperäisväri oli todennäkoisesti sama ku meillä. ne oli vähän grillannu. ja niiden keski-ikä oli varmasti lähempänä kaheksaakymppiä! sellasia ruttusia ruskeita mummoja siellä makoili.

avignonissa oli reteetä. siellä alko mun naurukausi. (tonin mukaan se oli aina auringonpistoksen syytä, mut se ite aina nauratti mua kaikilla tyhymillä jutuilla!)
istuttiinpa jossain palatsisydeemin portailla ja se nauratti mua just sillo ku mulla oli kolme desiä vettä suussa. tais mennä keuhkoihin tai mihkä lie ku ääntelin ku astmanen norsu että sain henkee. niistä äänistä sit revittiinki iloa koko loppumatkan :) haha.
ainiin, avingnonin rhone-joelta löysin keltaisia iiriksiä! oliko vähän onnellista, meinasin itkeä.

miks mä en muista perpignanista mitään? voi paska. en ees muistanu koko paikkaa, piti käyä netistä lunttaamassa kuvia keskustasta että tuli mieleen! :) voi jesus.

ja sit me päästiin espanjaan, barceloonaan. siellä oltiin kuus yötä ja grillailtiin iha sikana vaan rannalla kokoajan ja shoppailtiin aivan järjettömästi! toni sai sanoo "ei" ainaki kymmenelle hasiksen kauppaajalle. ja siel kyl nuoret veti kaikkia aineita iha avoimesti. enemmä sielä pilveä poltettiin ku mitään normitupakkaa..

ja hauskaa oli. vaikee kirjottaa reissusta ku vielä elää sitä, vielä parikyt tuntia sit istu lentokoneessa kotiinpäin.

isot kiitokset matkanjohtaja pulkkiselle, meidän duo toimi hyvin! vaikka rankkaahan se molemmille oli, ainaki ku mä vaan vittuilin ja ärsytin ja nauroin koko ajan. hih.
nähdään vuoden päästä ;)

sä tiedät miten maailma kaipaa järkeä
tiedät miten tyhmyydestä syntyy häpeä

astuinpa tänä aamuna puntarille mieli toivoa täynnä

36,6 kg

anteeksi mitä

on vissiin päässy tuo paino tippumaan
tai sit puntari sillai et on menny iha särki

painoindeksi on vissiin jotain 13 ja kyllähän se mulle sopii

nimim. minullako anoreksia

laitoinpa antille kahtena iltana tekstiviestinä
muutaman lainin Mariskan Kohtasin kerran -kappaleesta.
antin vastaukset oletettavasti antin omia luovuuden hetkiä mariskan inspiroimana!


28.2 n. klo 21.50 minä antille:
kohtasin kerran kummajaisen/
naisen joka sanoi olevansa kaksi/
muita paremmaksi hän muuttui valossa/
pimeässä talossa yöllä yksin sutena ulvoi/

johon antti 28.2 klo 21.53
minäkin tunsin kerran naisen/
kummajaisen/
hieman hörhöksi hänet tiesin/
mutta vasta kun sain hänen viestin,
niin asia varmistui lopullisesti


2.3 n. klo 21.50 antille
sanoi että hänkin rakasti kerran/
ei kauaa mutta kuitenkin sen verran/
että sydän särkyi kahdeksi hajosi/
hän vajosi ja radaltaan suistui/

johon antti 2.3 klo 21.53
mutta mieleen muistui että se ei ole sen arvoista/
mutta mihinkäs koira karvoista?
ja jatkoi rakastamistaan


ja arvatkaa ku mull oli hauskaa! :>

Naine heräs keskel yät ja huomas, et häne ukkos ei ollu häne viärelläs nukkumas.
Naine meni alakertta ettimä miestäs. Hää löys miähe keittöspöyrä äärest istumast,
kahvikuppi käres ja syvis miätteis tujottamas eres oleva seinä.
Naine näk, ku miäs pyyhkäs kyynele silmäkulmastas ja hörppäs sen jälkke kulaukse kaffet.
"Mikä sul nyy?" naine kysys. "Minkä takja sää tääl ole keskel yät?"
Ukko kattos kahvikuppias:"Muistaksää, ku mee seurusteltti 20 vuat takaperi ja sää oli vaa 16?"
"Juu,kyl mää muista", vaimo vastasi.
"Muistaksää,ku sun isäs sai meijä kiin, ku me rakasteltti mun pikkufiiati takapenkil?"
"Juu, kyl mää muista" vastas vaimo ja istus ukkos viäre.
"Muistaksää, ku sun isäs tunki hauliko mun naamasan kiin ja sanos,
joko sää viäs mun tyttären vihil tai mää lähetä sut vankila kahrekskymmeneks vuareks?"
"Voi, kyl mää senki muista," vaimo vasta pehmiäl äänel.
Ukko pyyhkäs toisenki kyynele silmästäs ja sanos:"Mää olisi päässy tänämpä pois vankilast."


haha.