IRC-Galleria

"Alkemisti otti kirjan, jonka joku karavaanista oli tuonut. Kirjassa ei ollut kansia, mutta hän sai tunnistetuksi sen tekijän: Oscar Wilde. Selaillessaan kirjan sivuja hän löysi tarinan Narkissoksesta.
Alkemisti tunsi tarun Narkissoksesta, kauniista nuorukaisesta joka meni joka päivä lähteelle katselemaan omaa kauneuttaan. Hän oli niin lumoutunut itsestään, että putosi eräänä päivänä lähteeseen ja hukkui. Paikkaan johon hän putosi kasvoi kukka, jolle annettiin nimeksi narsissi.
Oscar Wilde ei kuitenkaan päättänyt tarinaa näin.
Hän kertoi, että Narkissoksen kuoltua paikalle tulivat oreadit - vuorinymfit - jotka näkivät makeavetisen lähteen muuttuneen suolaisten kyynelten täyttämäksi saviruukuksi.
- Miksi sinä itket? vuorinymfit kysyivät.
- Itken Narkissosta, lähde vastasi.
- Ei ole mikään ihme, että itket häntä, nymfit jatkoivat. - Vaikka me kaikki juoksimme metsässä hänen kintereillään, sinä sait loppujen lopuksi ainoana katsella läheltä hänen kauneuttaan.
- Oliko Narkissos sitten kaunis? lähde kysyi.
- Kuka muu sen voisi tietää paremmin kuin sinä? nymfit vastasivat ihmeissään. - Sinun äärellesihän hän kumartui joka päivä.
Lähde oli hetken vaiti. Lopulta se sanoi:
- Itken Narkissosta, mutten koskaan huomannut että hän olisi ollut kaunis.
- Itken häntä siksi, että joka kerta kun hän heittäytyi pitkäkseen minun rannalleni, sain nähdä kuvajaisena hänen silmistään oman kauneuteni.

"Kaunis tarina", alkemisti sanoi."

Paulo Coelho - Alkemisti