IRC-Galleria

Lyö pääsi näppäimistöön ja katso mitä tuli lukemaan:

tg

1 merkki : Sinulla on naurettavan pieni pää. [ ]
2 merkkiä : Sinulla on harvinaisen pieni pää. [ :D??]
3 merkkiä : Sinulla on keskiverto pää. []
4 merkkiä : Sinulla on suurehko pää, mutta ei vielä mitään vaarallista. [ ]
5 merkkiä : Suuri pää. Siinä kaikki. [ ]
6 merkkiä : Seinulla on harvinaisn suuri pää. [ ]
7 merkkiä : Sinulla on naurettavan suuri pää. [ ]
Yli 7 merkkiä : Oletko koskaan harkinnut hoitoa? [ ]

Pojista tietoa:

- He ovat kuin vessoja: aina varattuja tai täynnä paskaa.
- He ovat kuin ripsiväri: lähtevät yleensä ensimmäisen tunteenpurkauksen päästä.
- He ovat kuin parkkipaikat: hyvät aina varattuja ja loput on vaikeissa paikoissa tai invoja.

- Vaikka he haukkuisivat sinua, on hyvin suuri mahdollisuus että he vain pitävät sinusta.
- Jos kysyt pojalta että ovatko tunteet samanpuoliset kaveriensa kuuloetäisyydellä, moni poika sanoo että ei, mutta oikeasti tunteet kuohuavat enemmän kuin tytöllä, heitä vain hävettää myöntää se kavereidensa lähellä.

Faktoja:

- Jokainen tyttö varmasti ajattelee edes JOTAIN poikaa, ennenkun käy nukkumaan, vaikka sanoo ystävilleen että ei ole kiinnostunut kenestäkään.
- Vaikka tytöllä on edessä rankka aamu, ja tekisi mieli lintsata koulusta, suurin osa nousee, että näkee jonkun tietyn ihmisen koulussa.
- Useimmat tytöt laittautuvat kauemman kotona kouluun, että tekisivät vaikutuksen johonkun.

- Tytöt etsivät poikaa, joka on kiinnostunut enemmän sisimmästä, kuin ulkokuoresta.
- Pojista, jotka eivät häpeä kulkea käsikädessä kaupungilla, ystäviensä edessä.
- Pojista, jotka voisivat lähteä yöllä kotiisi, jos jokin olisi vinossa.
- Pojista, jotka kuuntelevat.


Lisää tämä päiväkirjaasi, niin huomenna tapahtuu elämäsi yllätys

16.08.2009 12:50 <Ylläpito> Kaikilta kuvassa esiintyviltä henkilöiltä tulee olla lupa kuvien julkaisemiseen. Ilman lupaa esillä olleet kuvat poistettu.

Miamissa on kauppa, jossa myydään aviomiehiä. Kaupan sisäänkäynnillä on ohje kaupan käytöstä: "Voit vierailla kaupassa vain yhden kerran."

Kerroksia on kuusi ja eri kerroksissa miesten ominaisuudet ovat erilaisia. Voit valita miehen mistä tahansa kerroksesta, tai voit mennä ylöspäin, mutta et voi enää palata alempiin kerroksiin ostoksille!

Nainen menee kauppaan.

Ensimmäisessä kerroksessa myydään miehiä, joilla on työ. Hän jatkaa ylöspäin.

Toisessa kerroksessa myydään miehiä, joilla on työ ja jotka pitävät lapsista. Hän jatkaa edelleen ylöspäin.

Kolmannessa kerroksessa myydään komeita miehiä, joilla on työ ja jotka pitävät lapsista. "Vau" nainen ajattelee, mutta jatkaa silti ylöspäin.

Neljännessä kerroksessa myydään komeita miehiä, joilla on työ, jotka pitävät lapsista ja jotka auttavat kotitöissä. "Tämä vaikuttaa todella hyvältä" nainen ajattelee "Melkein tekisi mieli jäädä tänne", mutta hän jatkaa silti ylöspäin.

Viidennessä kerroksessa myydään komeita, romanttisia miehiä, joilla on työ, jotka pitävät lapsista ja jotka auttavat kotitöissä.

Nainen tuntee suurta houkutusta jäädä, mutta toivoo ylemmässä kerroksessa olevan tarjolla jotain vielä parempaa, joten hän jatkaa ylöspäin..

Kuudes kerros on tyhjä, lukuunottamatta kylttiä, jossa lukee "Olet 6. kerroksen 31 456 012. vierailija. Täällä ei ole miehiä. Tämän kerroksen olemassaolon tarkoitus on ainoastaan todistaa että naisia on mahdotonta miellyttää. Kiitos vierailustasi Aviomieskaupassa."


Aviomieskaupan naapurissa sijaitsee Vaimokauppa. Myös siinä on 6 kerrosta.

Ensimmäisessä kerroksessa on tarjolla vaimoja jotka pitävät seksistä.

Toisessa kerroksessa on tarjolla rikkaita vaimoja jotka pitävät seksistä.

Kukaan ei ole koskaan käynyt kerroksissa 3-6.

KAVERIT → Eivät koskaan pyydä ruokaa.
TOSIYSTÄVÄT → Ovat syy siihen ettei sinulla ole ruokaa.

KAVERIT → Auttavat sinut ulos vankilasta ja kertovat että mitä teit oli väärin
TOSIYSTÄVÄT → Istuvat vieressäsi ja sanovat "Vittu...Homma kusi...Mut saatana se oli hauskaa!"

KAVERIT → Tietävät muutamia asioita sinusta
TOSIYSTÄVÄT → Voisivat kirjoittaa kirjan sinun elämäsi yksityiskohdista

KAVERIT → Jättävät sinut yksin jos muutkin tekevät niin
TOSIYSTÄVÄT → Haistattavat paskat muille eivätkä koskaan jätä sinua

KAVERIT → Koputtavat oveesi
TOSIYSTÄVÄT → Kävelevät suoraan sisään ja lösähtävät sohvalle

KAVERIT → Vievät drinkkisi pois kun luulevat sinun ottaneen tarpeeksi
TOSIYSTÄVÄT → Katsovat sinun vaappuvan puolelta toiselle ja sanovat "Jätkä juo loputkin siitä ei
heitetä mitään hukkaan"

KAVERIT → Kertovat vaatteiden sopivan sinulle
TOSIYSTÄVÄT → Kertovat, että näytät norsulta, joka on kääriytynyt makkarankuoreen

KAVERIT → Ovat hetkellisiä
TOSIYSTÄVÄT → Kestävät läpi koko elämän

Meille on annettu

• 2 kättä jolla pidämme kiinni
• 2 jalkaa joilla kävelemme
• 2 silmää joilla näemme
• 2 korvaa joilla kuulemme

mutta miksi vain 1 sydän?

♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää

"Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä."

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.

näin susta unia jälleen,
sadan kuukauden jälkeen,
en pääse ylitses koskaan en,
en,
ennen kuin saan sut ansaan