"Scarlett oli yksin oman varjonsa alla, ja yksin hän kantoi myös murheensa. Tuulenpuuskat vihmoivat hyytäviä ryöpsähdyksiä hänen niskaansa, mutta hän ei niitä huomannut. Hän ei tuntenut yhtään mitään, oli aivan turta. Hän surisi sitten myöhemmin, kun tuska olisi siedettävämpi. Nyt hän piti loitolla kaiken tuskan, kaiken tunteen ja ajatukset. Hänen mielessään pyörivät vain nuo sanat, lupaus tuskan laantumisesta joskus myöhemmin, voimassa jonka varassa hän jaksaisi elää, kunnes tuska olisi ohi."
- Scarlett, Alexandra Ripley
Uusimmat blogimerkinnät
- Armageddon 18.09.
- tulipa katottua 29.08.
- Käsittämätöntä miten sairas ihmismie... 07.04.
- pimeys 13.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (1)
- ▶ 2012 (19)
- ▶ 2011 (42)
-
▼
2010 (17)
- ▶ joulukuu 2010 (5)
- ▶ marraskuu 2010 (1)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ elokuu 2010 (3)
- ▶ toukokuu 2010 (1)
- ▶ huhtikuu 2010 (1)
- ▶ maaliskuu 2010 (1)
- ▶ helmikuu 2010 (2)
- ▶ tammikuu 2010 (2)
-
▼
2009 (10)
- ▶ joulukuu 2009 (4)
- ▶ lokakuu 2009 (1)
- ▶ syyskuu 2009 (3)
- ▶ elokuu 2009 (2)