IRC-Galleria

Ainakin tuntuu siltä.
En eilen jaksanut kouluun lähteä. Heräilin yöllä viluun ja janoon ainakin neljä-viisi kertaa ennenkuin katsoin kelloa, joka näytti jotain neljää. Eli olin nukkunut öpaut neljä tuntia, paleli ihan vitusti. En jaksanut lähteä kouluun. Olin kokopäivän horkassa palelemassa, mutta sitten kuuden aikaan illalla sain niskastani kiinni, ja päätin lähteä haukkaamaan happea. Kävin waltsun luona ja katoin kun se pelasi Need for Speediä.. Sitten keskusteltiin henkeviä ja lähdin kotiinpäin. Kävin ässässä ja ostin popkornia. Menin Joneksen luo keskustelemaan järkeviä ja ajattelin että voisi tehdä läksyjä, joita en kuitenkaan tehnyt. Eli menin sinne ja laitoin popkornit mikroon. Ja sitten tajusin TAAS polttaneeni popkornit. Mikä siinä on etten osaa tehdä edes niin yksinkertaista asiaa kuin valmistaa poppareita. Mutta kyllä jotkut hiukan vähemmän yksinkertaisemmat asiat luonnistuvat. Menin nukkumaan ja nukuin ihme kyllä hyvin. Aamulla tuli kamala herätys. Piti lähteä englannin kuullun kokeeseen. Saa nähdä miten onnistui. Parempi olisi että menisi hyvin. Ei hemmetti minä haluan nukkumaan. On ihan tööt olo. TÖÖT.. Ei hemmetti. On semmonen olo että jos olis hiukan virkeämpi minä pomppisin tuolla käytävällä suunnattomasti, ja riehuisin muuten. Mutta ei kun on vain kurkku kipeä ja aivastuttaa ja yskityttää. Ja nenä on tukossa. Ja aivot palaa. Nieleminen sattuu. Ai. Ollapa jotain parantavaa juomaa ja äkkiä. Käynkö ostamassa mustaherukkamehua? Siinä olisi maailman rakastettavin asia tällä hetkellä..

Hätsiuuh...

Terveydeksi. Ollapa terve. Auta minua... :/

kuolema pysäyttää elämän.
tai neliraajahalvaus. tai aivohalvaus.

jos omistat jonkun näistä asioista sinut on vapautettu elämästä.
muulloin ei ole mitään syytä.

onko aina pakko kirjoittaa isolla etukirjaimella. Miksi?

minä haluaisin muuttaa nimeni kaneliksi. pienellä etukirjaimella. mutta luultavasti tuo jälkimmäinen ei ole mahdollinen.

mikään muu ei ärsytä minua suunnattomasti, kuin sanonta elämä on. tai sitten pelimies. ärsytys.

Tapahtui mitä tapahtui, oletko aina vierelläni?

Miksi ihmiset eivät puhu? Miksi ihmiset vaikenevat asioista, vaikka se voisi vahingoittaa toista. Ihmiset eivät ole pelkkiä fyysisiä olentoja, vaan niillä on myös henkinen puoli.
Haluaisin jotain mitä en voi saada.

Minkä hemmetin tähden minä tänne kirjoittelen, eihän näitä kukaan lue?

Vittu, minä haluaisin ravistella ihmisiä hartioista ja herättää ne katsomaan ympärille. Elä elämääsi, se on tässä ja nyt. Katso ympärillesi ja huomioi välillä mitä ympärilläsi tapahtuu. Carpe diem. Tartu hetkeen. (Erittäin omaperäistä.)
Onko kukaan teistä joka tietää minut, ajatellut ikinä miksi teen niin hulluja juttuja? Ja vielä kaiken sen teen selvinpäin. Kokeilkaa ihmeessä joskus samaa. Se on erittäin vapauttavaa.

VITTU HERÄÄ, JA HERÄTÄ NE JOTKA ON LÄHELLÄSI.
Kaikilla ei mene hyvin. Ota kuitenkin itse kiinni elämästäsi.
Älä tuhlaa sitä turhuuteen. Pysähdy ja mieti pari sekuntia.
Tiedän, mikä minä olen sitä sanomaan, mutta kannattaa kokeilla.

minkä tähden ihmisten väliset suhteet on keksitty?
eikö siihen löydy helpotusta?

Tämä ei tarkoita mitään että "Jeesus tulee, oletko valmis?" tai mitään muuta uskonnollista liikettä, vaan ihan selvällä suomen kielellä, että herätys.

Aloita vain lukemaan, kyllä se pian loppuu...

Olin eilen illalla kuskina Satulle ja Impalle ja pyörittiin tuossa kylällä pillurallie. Sitten päätettiin, kun täällä ei ikinä oo porukkaa, mennä Ämmään. Ja sinnehän me mentiinkin. Otettiin vain tuo meidän rakas pikku bailaaja Jones mukaan. Ajeltiin nopeusrajoituksen mukaisesti (xD) semmoista satasta, ja tietysti mittarivirhe päälle, ja meillä oli pientä kilpailua takana tulevan auton kanssa. Mutta sitten tuli ilmoitus, että pitää porukalla mennä kuselle. Tietysti kaljahan kusettaa. Siihen me pysähdyttiin viattomasti bussipysäkille ja he tekivät toimensa. Seisotettiin autoa siinä semmoinen viisi minuuttia ja jatkettiin ämmää päin. Tultuamme perille, huomasimme kuinka paljon porukkaa siellä todellisuudessa on ja muuta vastaavaa. Pyörimme kylällä parisen tuntia, kunnes kun kello oli vähää vailla kaksitoista, lähdimme Esson pihasta suoraan, tarkoituksena ajaa keskustaan päin, joku auto lähti takaa kiihdyttämään. Se tuli rinnalle ja ajoimme rinnatusten pitkin mutkaista tietä, kunnes se pääsi ohi. Tietäähän sen ettei n. viisitoista vuotta vanha carina pärjää uudenuutukaiselle bemarille mitenkään. Mutta annoin ainakin hyvän vastuksen. Eli tämä auto pääsi ohi, juuri ja juuri ennen ristausta, ja siitä lähtien minä olin takaa-ajaja. Käännyimme keskustaan päin ja lähdimme toisen auton perään, joka jo kiihdytteli melkoista vauhtia. Tehän tiedätte, te jotka olette ämmässä liikkuneet, kuinka kapeat ja liukkaat tiet siellä on. Me painateltiin ihan vitunmoista vauhtia läpi sen keskustan, alkon ohi, yksisuuntaisen ohi, torin ohi, eivät muuten autot kääntyneet etee, kunnes taas saavuttiin ristaukseen. Käännyimme vasemmalle, kuin lähteäksemme takaisin alkuun, mutta edellä ajava kuski jatkoi matkaansa, joten mehän menimme perässä. Kyllä tässä kohdassa kaipasin kunnolla kiihtyvää autoa. Toinen auto meni jo jossain kilometrin päässä, ja me vielä yritetään kiihdytellä autoa, ajettiin sen perässä, mutta ei meistä valitettavasti ollut vastusta. Harmitti suunnattomasti. Näin ollen me luovuimme takaa-ajosta.

Mutta sinä kuka olit kuskina siinä toisessa autossa, tajusitko että meillä oli naiskuski?

Kun pääsimme pois sieltä vitusta asti, mihin yritimme seurata sitä autoa, kello oli kaksitoista ja lähdimme baariin. Olimme aiemmin päättäneet olla menemättä Tervareittiin, sillä siellä oli kuulemma aina ihan pöljänä porukkaa, eikä sisään olisi mahtunut, menimme Vanhaan mestariin. Mutta tämä paikka, jonka kuvittelin olevan väljempi, oli täpöten täynnä vanhempaa väkeä, jonka seassa oleva nuoriso lauloi karaokea. Päätimme lähteä Tervareittiin. Ja niin me lähdimme. Pääsimme sisään tai oikeastaan pihalle, näimme että siellähän sitä tuttuja olikin. Oli kuulemma abeilla pikkujoulut. Mentiin sisään ja tilasimme jotain, muistakaa taas että olin selvinpäin, kuskina, enkä juonut kuin alkoholitonta juomista. Jaffaa. Vähän ajan päästä Satu ja Imppa kyrsiintyivät, ja pyysivät auton avaimia, että pääsisivät jo odottamaan meitä. Mutta sitten tapahtuikin kummia. Minä, joka en ole ikinä viihtynyt missään baarissa, jossa musiikki pauhaa ja ihmiset on päissään, aloin nauttimaan olostani. Tervehdimme vanhoja tuttuja, esimerkiksi ihmisiä, joiden kanssa olimme olleet Espanjassa viime kesän lopulla, ja tutustuimme uusiin. Mutta tietäähän sen ettei mikään ilo kestä kauaa, ja näin ollen, alkoi Satu häiritsemään autosta, että alkakaahan jo tulla, teillä piti vain yksi kappale käydä tanssimassa. Aluksi emme välittäneet siitä, mutta sitten emme voineet olla välittämättä. Lopulta jouduimme lähtemään sieltä. Olisikohan kello ollut vähää vailla kaksi, kun lähdimme Satun ja Impan toiveesta ajamaan hyrylle takaisin. Kymmenen yli kehden pääsimme takaisin ja heitin satut ja impat Kolliin ja heitin Joneksen kotiin. Ajattelin että vittuako sitä enää kylällä pyöritään tyhjän panttina, joten menin kuivin suin istumaan kolliin. Eipä sitä kauaa tarvinnut istua, kun alkaa tuttuja löytyä, keiden kanssa pölistä.

Mutta loppua ei tarvitsekaan kaikille kartoa...

Pääsin nukkumaan noin neljän aikaan ja tännään oli herätys kehdeksalta. Öitä!

luultavasti joudun aloittamaan pyörä harrastukseni er-6n:llä.. Ninja ei toimi kunnolla kuristettuna. Mutta on tämäkin pyörä ihan nätti. Ja kulkee se tuokin.

http://www.kawasaki.fi/index.php?sivu=mallit&rec_id=11

Tätähän minä aiemmin suunnittelin. Pitää vain päättää vielä väri. Luultavasti tuo galaxy silver type 2. Mutta sen näkee sitten.

Jotenkin tuntuu että minut on hylätty.

Ei hemmetti että tosiaan kaipaan pois tältä kylältä. Olisi maailman ihanin asia päästä tosiaan pois täältä. Ei oo järkee.

Jos taas ruvetaan puhumaan maailman ihanimmista asioista, kaikki toiveet eivät mahtuisi minnekään. Tämä sivu ei riittäisi kertomaan niitä kaikkia toiveita mitä sisälläni pyörii. Eli pitää vain tottua siihen mitä saa ja voi saada. Saahan sitä aina haluta ja tahtoa, mutta luultavasti mikään mitä haluaa, ei tule toteutumaan.

Niin se vain on. Paitsi unissa. Kun vaivut uneen, voit tehdä mitä haluat.
Voit hypätä talon kahdennestakymmenennestä kerroksesta, vahingoittumattomana. Voit ottaa kaksintaistelun leijonan kanssa, vahingoittumattomana.
Voit rakastaa,

vahingoimattomana.

Mutta mitä se elämä olisi ilman kipua ja paineita. Pelkkää tarinaa, fantasiaa?
Mikä minussa on vikana.

Mukavaa.

Perttu voitti. Takapuoli sentään.

Minua väsyttää, mutta tulin silti Niinan luo katsomaan BB-finaalia.
Mähöt sentään.

Väsy painaa.. Nukkumaan, heti kun pääsee kotiin. Vaikka täytyisi kirjoittaa pari ainetta äidinkielen tunnille.. Hemmetti..

Tännään on pitkästä aikaa Romeo ja Julia harjoitukset. Käymme läpi joitain tunne juttuja ja luultavasti luemme hiukan Romeo ja Julia näytelmää... Ensimmäinen näytös läpi.. Pitäisi varmaan alkaa kirjoittamaan sitäkin.. blääh. Ei jaksaisi.

Tekeepäs mieleni suklaata.

Pitäisi tännään kirjoittaa monia aineita; englanniksi, saksaksi ja suomeksi.. Eikä jaksaisi millään innostaa. Haluaisin vain näytellä ja ajaa autolla... xD

Minusta olisi mukava ajaa joskus rallia.. Ei säästelisi kaasua ja vähän oikoisi mutkia. Olisi kyllä mukava..

Kävin eilen kajaanissa pyörähtämässä.
Käytiin Jennan kanssa kattomassa Grimmin veljekset. Oli aika hyvä leffa vaikka minua pelottaa aina ihan vitusti semmosissa säikky elokuvissa.. Minä pompin siinä penkillä ja kaikkea. Oli paljon porukkaakin katsomassa, peräti kuusi yhteensä, meidät mukaan laskettuna... q..

Ei hemmetti minua vituttaa olla täällä koululla. Onneksi on joitain henkilöitä keiden kanssa voi puhua paskaa. Onneksi on jäljellä enää yksi jakso ja kirjoitukset. Saa nähdä mitä sitä sen jälkeen.

Näillä näkymin saan heittää haaveet ninjasta parin vuoden päähän. Ei kuulemma toimi kuristettuna kunnolla. Niin paljon voimaa kuristetaan, ei varmastikaan tule toimimaan. Vai onko joillain kokemuksia..?

Haluan aina sitä mitä en voi saada. Miksi on näin?
Onko elämä ikinä reilua?