Koska alkukin oli näin vahva, arvanette ettei jatko ollut kovin alkua kummoisempi. Kiinnostus lopahti parissa viikossa ja viimeisetkin huvituksen rippeet hupeni siinä vaiheessa, kun rupesin bongailemaan kaikenmaailman toukkia, hämähäkkejä, kirvoja ja kaikkia muita ihan jättekivoja tuttavuuksia yrttien ja tomaattien lehdiltä ja varsista. Toim.huom. tässä välissä, että: ei, en ole mikään ihan luonnosta vieraantunut kermaperseprinsessa, ja etten kestäisi mitään luontokappaleita kiipelemässä tomaatinlehdillä. Siinä vaiheessa vaan, kun näitä kavereita ja niiden kavereita kavereineen rupesi kiipeilemään jo joka lehdellä, minä heitin hanskat tiskiin ja luovuin koko hommasta. Varmaan näin hyvän ötökkäsadon sain kerättyä sen takia, että taimet lojui porukoiden kasvihuoneen lattialla toukokuusta heinäkuuhun. Ensi kesänä ei ole tätä huolta, koska parveke on käytössä ihan alusta asti ja upouudet parvekelasitukset suojaa pikkutaimia pelottavilta örkeiltä ja alkukesän kylmyydeltä.
Ens kesän parvekepuutarha tulee koostumaan ainakin basilikasta (tavallisesta sekä kanelimoisesta <-on muuten hyvää, suosittelen kokeilemaan!), rucolasta ja jostain salaatista. Lisäks pitää olla tietysti minitomaattia ja ananaskirsikkaa ja KUKKIA. Ja mansikoita, nams. Mitenhän kävis pensasmustikan kanssa,
Ananskirsikka on onneks niin toivottoman hidas itämäänkin (ja se pitää aina kasvattaa ihan itse siemenestä asti), että sen voi laittaa alulle jo vaikka tammikuun lopussa :D
