Siitä on jo kauan mutta edelleen olet mielessäni. Ikävöin sinua ja yhteisiä hetkiämme. Ikävöin olemustasi ja vilpittömiä tunteitasi.
Tänä päivänä et ole enää sellainen, niin olen kuullut. Olet muuttunut, tilallesi on tullut joku muu kuin sinä. Sinä et käyttäydy niin kuin tämä toinen joka sinun paikallasi elää nyt.
Uskoin sinua kun kerroit itsestäsi kipeitä asioita. Olin valmis auttamaan muttet antanut.
Tiedän että muistat nuo hetket kun puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä monta tuntia, ajatuksemme kulkivat samoja ratoja,olimme samaa mieltä monista asioista. Ymmärsin sinua puolesta lauseesta, ja toivon sinunkin ymmärtäneen minua.
Joskus mietin,oliko nuo keskustelut vain kulissia. Että olet oikeasti sellainen kuin luulen sinun esittävän. Välinpitämätön, kylmä, tunteeton, vihainen ja pilkallinen.
Ei,en usko sellaista. Mielestäni olet lämmin, hyväsydäminen,rakastava,hauska ja ajatteleva.
Et ottanut vastaan minun anteeksipyyntöäni tilanteestamme joskus kauan sitten. Yritin pyytää sinulta anteeksi jos olin jotenkin loukannut sinua,mutta sanoit ettet välitä.
En voi sinua vihata kaikesta huolimatta, vaikka petit minut, puukotit selkään juuri kun aloin täydellisesti luottamaan sinuun. Luulin tuntevani sinut silloin,mutten ilmeisesti tuntenutkaan. Ehkä sinua ei tunne kukaan.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Vaikkemme enää puhukaan toisillemme, lähetän voimia antavan ajatuksen sinun luoksesi joka ilta ja toivon että jonakin iltana tuuli kuiskaa viestin minulta sinulle; Ole onnellinen,ystäväni.