IRC-Galleria

mistä asti mie oon tykänny noista gallupeista sun muista testeistä ja hassutuksista? kun tää kuitenkin on päiväkirja, eikä testikirja.

miksei pentu voi kasvaa nopeammin? tai ei, en mie vielä halua sitä maailmaan. mut äh, että voisin paremmalla omallatunnolla huijata ihmisiä, että otan lisää ruokaa siks, ku vauva tarttee. tänäänkin jenna sano, että ei se vielä mitään tartte ja arto jatko kotona samalla linjalla, että ite sie ne herkuttelet, ei se pentu niitä saa. höh. myöskään viis kiloa lisäpainoa ei ois ollu vielä suotavaa, ku pentu on vasta tulitikkuaskin kokoinen.

ja hammastahnakin on edelleen ällöä. artosta on kai hauskaa, ku yökkäilen hampaita pestessäni. ainakin se välillä matkii ihan innoissaan. ja sit miulta meinaa irrota oikeesti laatta. mut en oo oksentanu kertaakaa ja tuskin tulevaisuudessakaan.

inhoja mammahousuja ostin henkkamaukasta. valinnanvaraa on pari rekillistä ja vain yhdessä kaupassa. arto ehdotti, et mentäis lpr:an ostoksille. en ookkaa käyny siellä siinä mielessä, hmmm, ikinä. aina on ollu joku muu juttu, miks sinne mennä. miust on ylipäänsä outoo, että imatralaiset käy siellä asti shoppailemassa. miulle on riittäny imatran kaupat ja pelan kirppis mainiosti tähänkin asti; mut nyt ei kai sit enää riitä.

arto pelaa netissä henttosen kanssa jotain omituista peliä. mie keikuin lärvikirjassa aikani, mut sit rupes parin tunnin kuluttua tuntuman, ettei niistä sovelluspyynnöistä pääse ikinä eroon, vaikka miten napsuttelis ignorea tai submitia. ja lil green patchissäkään en saa enää tänään lähetellä kasveja. mutta hei, nyt onkin jo huominen! saa nähä jaksanko vielä.

stressaa ja inhottaa pari asiaa. kerron ne nyt, kun kerta htänne asti jaksoit lukea. ensinnäkin kodin valmiiksilaitto syksyisen muuton jäljiltä. ja ne uudet romppeet + tiskit + pyykit + lattioiden imurointi/pesu + autotallin ja varastotilan järjestely. hitsit, ku kohta ei mahu kävellä enää ja sit miun suurin pelko ja kauhuskenaario toteutuu: mei talosta tulee samanlainen rotanpesä ku meiksien talosta! se ois varmasti miun itsetunnon kuolinpäivä. vissiin mitään muuta asiaa en kammoksu niin suuresti, kuin sitä.

sit se toinen asia. millonkohan kerkeen nähä kavereita, ku tuntuu ettei ikinä. ja jos näkee, ne on aina ne samat, jotka jaksaa nähä vaivaa suhteiden eteen. ite en ikinä ikinä ikinä (paitsi joskus:D) ehdottele tapaamisia. voisitteko ihmiset pliis aktivoitua, ni saisin puhtaan omantunnon? ja täysin ilman omia ponnistuksia. aika kauheeta, ku aattelee, että on monta kaveria, joita en oo nähny vuosiin tai ollu ees yhteyksissä. hurjinta ehkä on, että kaikista vähiten tapaan imatran kavereitani. elleivät nyt satu tulemaan 3k:hon.

hurjan kivaa olla asuntovelallinen näin laman kolkutellessa ovelle. ja investointeja ois edessä, muutakin kuin lastenvaunut. mut ostettiinpa meille toinenkin auto, vaatimaton alfa romeo vm. 03. kyllä kannatti juu kun lähin korjauspiste on vissiin lpr:n vianor. mut on se mukava ajella. kyyti on pehmeetä ku taksissa. mmmm:)

mut nyt lopetan selityksen, vaik just pääsin vauhtiin, kun sormet alkaa sekoilla. pitäs varmaan oikolukea, mutta ei kyl jaksa. ei millään. aattelin eilen, miten kauheeta ois ollu suorittaa yo-tutkinto aikuisena. nuorena sitä oli pölhö ja naivi ja kirjotti sen, minkä hyväks näki. nyt oisin liian kriittinen ja miettisin vaan, että eihän nyt näin voi ja tämähän on typerää ja ajatukset sinkoilis päässä eikä sais mitään aikaseks. onneks suoritin lukion nuorena ja tyhmänä. paitsi että sillo sitä atteli itteesä fiksuks. nykysin kyllä tajuan, että idiooti olin silloin ja se asia tulee päivä päivältä selvemmäks. ehkä aikuset on siks niin pidättyväisiä, ku ne tulee epävarmoiks itestään. ehkei tämä olekaan näin, vaikka luulin ja en minä voi. alle 2-kymppinen aattelee, et juttu on satavarmana näin ja siks teen näin ja piste. ei mitään suuria pohdintoja. hyppyjä vaan.

miunha piti lopettaa tää höpötys. joten hyvää yötä, jeesus myötä, muista myös lähetystyötä, käytä turvavyötä äläkä valvo kaiken yötä!;)