IRC-Galleria

yö oli ihan kauhee, ja nyt on taas niin hirvee olo ihan fyysisestiki ku ei oo nukkunu ja on tosi ällöttävää syödä mitään. koht pitäs lähtee ekaa päivää töihin, toivottavasti löydän bussin enkä myöhästy. puhuin äsken äidin kans ja se sano et ootko raskaana :D tuskin nyt kuitenkaan äiti, tuskin.

yksinäinen olo :( meen tänään käymään äidin luona niin voin hetken ees olla vaikka vaan sen halittavana ja olla pieni lapsi ilman vastuuta äidin hoivassa edes tunnin pari. nyt jotenki tuntuu et pienet ja normaalit arkisetki asiat on ihan ylipääsemättömän hankalia. haluisin hirveesti puhua umarin kans mut toisaalta en tiiä mitä sanoisin kun ei oikeen oo mitään sanoja tähän. sekin ahdistaa. haluun vaan halata sitä ja olla siinä.

ehkä tää kuulostaa teistä muista jotenki liiottelulta tai itsesäälissä kieriskelyltä tms mut ei sitä voi ymmärtää ennen kun kokee sen. en haluis valittaa ja valittaa aina tästä mut en oo koskaan tuntenu näin ylitsepääsemätöntä epätoivoa, niin on vähän vaikeeta osata reagoida muutenkaan. pakko yrittää kestää.