IRC-Galleria

Olipas kummallinen päivä. Heräsin (suht) hyvin levänneenä, ja ajoissakin vielä. Kävin suihkussa ja valmistauduin ihan rauhassa päivään. Olin ajoissa koulussa, koe meni aika hyvin...seuraava tuntikin meni kivasti ja oli lyhyempi. Sit mentiin Deryan luo hulluttelemaan ja tehtiin vähän españaläksyjä, ja sit juostiin tunnille, ja siellä taas vaihteeksi pelleiltiin. (ÄSSSVIPP!!!)

Bussimatkalla kuuntelin ihan innoissani ämseeärrää ja olin tosi hyvällä tuulella. Sit rupesin kuuntelemaan Smakkia ja olin edelleen tosi hyvällä tuulella, mut sit ku tuli elämä/kuolema..mä jotenkin leikin mielessäni et kuvittelin siihen sillasta dramaattista musavideota. Siinä "nyt kun laskeuduin tänne paikkaan pimeään" kohdassa aattelin miten ne laskis arkkua hautaan, ja yhtäkkiä silmistä rupes valumaan kyyneleitä. Tuli niin vahvana mieleen että kohta joudun oikeasti todistamaan hautajaisia. Pelkään että menetän pian mamman. Mua surettaa muutenkin ihan hirveästi mamman kohtalo. En halua sitä kenellekään. Pahinta onkin just katsoa miten niin tarmokas nainen muuttuu niin paljon...no kuitenkin. Itkin vaan ihan hiljaa. Sit ku pääsin bussista annoin kyynelten tulla. Mp3-soitin kaiken lisäks soittaa noita kappaleita hassussa järjestyksessä, ni oli koko kävelymatkankin emomusiikkia. Elämä/kuolema - Kehtolaulu - Nukahdan. Kaikki surulliset asiat vaan pyöri mielessä.

Kun pääsin kotiin, täällä oli tietty vieraita. Kiva. Kun pääsin koneelle, mulle oli tullu 23 kommenttia :D kiitos katja. Nyt on jo parempi olokin. Oli ilmeisesti tollanen Emokohtaus.

Ihan outoa :D