Hiljaa itken
painavaa mustaa tervaa sisälleni,
en pitkin poskia valumaan,
paljastamaan surunmielisyyteni syvyyttä.
Joskus vielä räjähdän.
Kaikki hyvinkätketyt kyyneleet takovat
polttomerkkiä tajuntaani,
kunnes ymmärrän että
ei ole paikaa paeta itseään.
-mk 9/96 -