IRC-Galleria

onko siinä muka jotakin hienoa, että on jo pienestä asti välillä tuntenut, kuinka sielu irrottautuu ruumiista, lähtee jonnekkin kauemmas, näkee vain sen pienen kaapin silmien edessä ja miettii "tässäkö tämä elämä on? tämäkö on kaikki, jota varten olen?"
kun kerroin sinulle näitä ajatuksiani, muistan, kuinka katsoit minua jotenkin ylöspäin ja ajattelit, että tuossapa on filosofinen ihminen, hieno ihminen, hän tietää jotain enemmän, kuin monet muut. sinä pidit sitä hienona, että jo niinkin pienenä, vasta elämään astuneena, pystyin ajattelemaan niin. onko se todella hienoa, että pidin elämää kummallisena ja merkityksettömänä jo muutaman vuoden iässä?
noina hetkinä, kun sieluni väkisin irroittautuu ruumiista, tunnen olevani kauempana. en ole läsnä. en pysty käsittämään asioita tavalliseen tapaan ja kaikki mitä tapahtuu, tuntuu epätodelliselta. "tämäkö on elämä?". suuri kysymys. minä vain istun ja kirjoitan. tätäkö on elämä? missä se suuri merkitys tälle on?