IRC-Galleria

Elämän suuria merkkipaaluja. Tällainen lukema siis saavutettiin puhtaasti koodaamalla, eikä tissi-, perse- tai naamakuvilla, joten kai tästä voi jotain 1337ismipisteitä lunastaa :-j

Se on siinä. Ei tissi-, perse- tai naamakuvia eikä toisten tekemää sisältöä, vaan omin kätösin koodattua jännää.

Jännästi tämä uusin demo keräilee tykkäyksiä, vaikka lopputulos on oikeastaan aika minimalistinen. Ehkä se idea vaan toimii, ja on tuossa ainakin muutama matemaattinen buzzword.

https://www.instagram.com/p/BwxliWCHzpO/

keräsi katsojia.

https://www.instagram.com/p/Bu1ARWwHPE8/

Tonni vuorokaudessa jälleen.

https://www.instagram.com/p/BrPyVTblDpu/

Taas tuli tuhat katselua vuorokaudessa, for what it's worth:

https://www.instagram.com/p/BrAYdR2FsXo/

Hienoa oli myös vastata kommentin kysymykseen siitä, kuinka kauan tuota kesti renderöidä. Kun suurin osa videoista tulee samalla tekniikalla, niin ei aina jaksa selittää että tämäkin pyörii livenä eli lasketaan reaaliajassa näytönohjaimella. Kai se #realtime-tagi jää helposti huomaamatta tuossa risuaitojen sotkussa.

Tästäkin pitäisi siis pitää enemmän ääntä. Yleinen ongelmahan on se, että lopullisesta videosta ei näe (a) pyöriikö se reaaliajassa, ja (b) kuinka paljon ohjelmointityötä ja -taitoja on vaadittu, vai onko käytetty vain jotain kivaa helppoa valmista softaa.

Tietysti jos tekee vaikka leffaa, niin kummastakin pointista voi ja pitääkin joustaa. Leffantekijää kiinnostaa usein suurempi kokonaisuus, eikä tämän maine lepää jonkin ohimenevän efektin varassa. Reaaliaikaisuudestakaan ei ole mitään hyötyä, kun materiaali pitää kuitenkin käydä läpi tarkasti.

Omat livedemot syntyivät alunperin erilaisiin live-esitystarpeisiin, musiikin, teatterin ja tanssin taustalle. Reaaliaikainen kontrolli on aika tärkeää, että voi säädellä nopeutta ja tunnelmaa sen mukaan mitä musiikissa ja lavalla tapahtuu. Voi tehdä esim. kunnollisen lopetuksen haluamassaan kohdassa, siinä missä valmiin videon joutuu vain stoppaamaan. Eikä ole vaaraa että video loppuisi kesken jos kohtaus vähän venyykin.

Odottaisin kuitenkin, että reaaliaikaiset demot olisivat levinneet jo laajemmalle. Perustuuhan nyt trendikäs peli"kulttuuri" siihen, että tietokone voi tuottaa uutta kuvaa sen mukaan mitä käyttäjä tekee, eikä vain näytä valmista videota. Toisaalta tähän kulttuuriin kuuluu, että supertähtiä ovat pelaajat, samalla tavalla kuin musiikissa tärkeintä on se lavalla heiluva tyttö. Ihan sama mistä se sisältö ja koodi tulee, kuha on räiskettä ja blingiä.

Eilen sain yhdelle videopätkälle vuorokauden aikana tuhat katselukertaa. Aiemmin on ollut suurempia lukemia mutta vain pidemmällä aikavälillä repostausten (repostelujen?) kautta. Tässä siis:

https://www.instagram.com/p/Bpj7e0Bl941/?taken-by=algoristo

Toissapäivänä eräs kansainvälinen muusikko/artisti julkaisi videon, jossa käytetään tekemääni videopätkää projisointina:

https://www.youtube.com/watch?v=MMZU5GjPtoQ

Hän oli bongannut kyseisen pätkän Instagramista, tämän siis:

https://www.instagram.com/p/BpcJaFtFazI/?taken-by=algoristo

Nämähän on tosi pieniä lukuja, mutta mulle isoja siihen nähden, ettei Suomessa/Jyväskylässä tunnu olevan juuri ketään ketä kiinnostaa mm. mikään. Tosin tähän viime päivien näkyvyysputkeen mahtuu viime perjantai Suomen käsityön museossa, jossa yksi mun vanhempi printti oli osana muuta matemaattisen taiteen näyttelyä:



Some- ja muun näkyvyyden saaminen on mulle aika vieras asia vieläkin, luultavasti koska mut on kasvatettu välttelemään itsensä kehumista. Nykymaailma taas näyttää siltä, että jokainen peruskuupo on ehdollistettu hokemaan mantraa "Hei, katsokaa kaikki minua, minä olen paras!" riippumatta siitä, onko mitään katsottavaa tai minkään lajin parhautta. Siinäkin mielessä kaikki näkyvyys ja julkisuus tuntuu aina vain typerämmältä tavoitteelta.

Taas täällä. Jaksaako siitä enää kirjoitellakaan, että kokonaan itse tehty animaatio on jälleen kerran valittu kansainvälisille festareille. Paikka sentään vaihtuu joka vuosi jonnekin päin maailmaa, tällä kertaa Ruotsin tiede- ja tekniikkamuseoon minkä noheva lukija saattoi päätelläkin edellisestä näyttelypostauksesta.

http://gallery.bridgesmathart.org/exhibitions/2018-bridges-conference-short-film-festival/

...tai oikeastaan heinäkuussa, mutta kuitenkin. Pääsin taas kerran kansainvälisen Bridges-konferenssin taidenäyttelyyn, joka pidetään tänä vuonna Tukholman tiede- ja teknologiamuseossa.

http://gallery.bridgesmathart.org/exhibitions/2018-Bridges-Conference

Vielä on reilut 3 viikkoa aikaa nähdä monitaiteinen performanssipläjäys Pyydettiin siipiä, jossa runot ja tanssillinen ilmaisu lyövät kättä, jalkaa ja pyrstöä demoskenen kanssa. Jyväskylässä Teatteri Miilulla siis:

https://www.facebook.com/events/202725800473249/

Teaserissa näkyy pari esimerkkiä näytelmän projisointitaiteesta. Youtube-video on tietysti kiveen hakattu tallenne, mutta toisin kuin monessa teatteripätkässä, esityksessämme ei nähdä valmiita videoita vaan jokainen visuaali luodaan reaaliaikaisesti satunnaisilla parametreilla. Projisoinnit ovat siis yhtä uniikkeja kuin näyttelijäntyökin.

https://youtu.be/mRad_EBKxbQ

Tässä voisi vinkata muillekin koodaajille ym. digiartisteille, että kannattaa välillä tulla ulos sieltä nörttiluolasta ja tehdä yhteisiä projekteja "perinteisten" taiteilijoiden kanssa. Siinä voi laajentaa omaa yleisöään ja saada inspiraatiota puolin ja toisin.