IRC-Galleria

ei voi sanoa ettän olipa kerran, koska nyt on toisen kerran.
mut tehä tiedätte et joskus ku tyttö ja poika kohtaa nii ne ihastuu ja rakastuu. tosin joskus näin käy myös saman sukupuolen edustajien kesken mutta se ei liity mitenkään pesäpalloon.
no mutta, tarinahan alkaa...
joskus vuonna pottu ja nakki siis oli tämä tyttö, Mor-Tish-A a.k.a hannapieni. se kohtas semmosen pojan, Petterin* ja ne ei oikeastaan tehneet sinä iltana muuta kuin pusuttelivat, nauroivat ja kierivät nurmikolla lammassaaressa. Hannapieni paineli siitä baariin mutta Petteri ei sinne sattuneista syistä lähtenyt. seuraava tapaaminen sattui vasta parin vuoden päästä tästä.
Muutenkin kului aikaa ennen seuraavaa aivokääpiön kohtaamista. tässä vaiheessa kuvioissa oli mukana paavi, jonka ystävä tämä seuraava tapaus, Ville-Kalle* nimeltään oli. Hänestä ilmeni tosiasioita aivan liian myöhään kaikkien kannalta mutta kyllähän siinä tunteita oli puolin ja toisin ja ainaki toisen osalta vielä tänäkin päivänä... Ville-Kalle vaalii Hannapientä kohtaan käsittämätöntä rakkautta ja mustasukkaisuutta, vaikka tietää ettei koskaan saa tyttöä omakseen.
Jossain määrittämättömässä vaiheessa Petteri palasi kuvioihin vallan elinvoimaisena ja piruvie kähvelsi tytön sydämen mukanaan, saatanan sika. Sillä nimittäin ei ollu sydäntä mitä menettää :/ tämä homma jatkui vallan hämmentävänä pitkään vaikka hannapieni sai välillä työnnettyä pojan pois ajatuksista.
Sitten koitti muuan kaunis kesäyö jona ilmestyi kuvioihin Markku*. suhde ei kestänyt kauankaan mutta rakkaus oli tulista. Liian tulista, moni paloi poroksi ja hommalle oli pantava stoppi. tässä välissä Petteri palasi hetkeksi.
Tapasipa tässä välissä hannapieni erään Pasi-Anssin* josta kiinnostui, homma ei toiminut mutta ystävyys jatkuu huonoista kausista huolimatta.
Sitten muuan kaunis euron ilta hevimestassa hannapieni tapasi Elmerin*, ja yhteys löytyi muutaman viikon kuluttua. tämä vaihe tarinasta oli saatanan kaunis ja kaikki toivoivat sen jatkumista. mutta asioilla on tapana mennä päin vittua ja niinhän se meni tämäkin... toisaalta eipä siitä kukaan yllättynyt...
homman kustua käsille hannapieni seikkaili hetkisen itsekseen. sattuipa sitten kerran yllättäen hevimestassa osumaan näkökenttään muuan poika, kutsuttakoon nyt vaikka Jussi-Joonakseksi*,
josta hannapieni kiinnostui, ja kai se poikakin, ei kai se muuten ois tykänny olla hannapienen kans ja kattoa Dexteriä sylikkäin sohvalla. Hannapieni tykkäsi kyllä tästä pojasta aivan raivona, näin meidän kesken.
Olipa sitten kotibileet, joissa hannapieni tapasi Mikko-Matin* joka taisi kiinnostua hannapienestä enemmän kuin hannapieni hänestä. poika oli mukava mutta nytpä olikin Jussi-Joonaksella vallan pitävä ote tytön sydämestä. tänäkin päivänä odotamme tietoa Mikko-Matin tunteista.


ja loppuhan on jo suorastaan legendaa.

* nimet muutettu.