IRC-Galleria

Ravenica sanoo:
haha meiä tiskikone on hyvä

Halkatla sanoo:
teijän?

Ravenica sanoo:
nii. meil on tuommonen Riku-merkkinen

Halkatla sanoo:
mitä ootteko ostanu sen vai saanu joltai vai mitä hä?

Ravenica sanoo:
pöliä.
Riku meillä tiskaa

Nymphetamine Girl sanoo:
mie ilmiannoin sen

Ravenica sanoo:
millä perusteella?

Nymphetamine Girl sanoo:
no se on ällöttävä

Ravenica sanoo:
okeij

Nymphetamine Girl sanoo:
ja alastonkuvat ei sovi galleriaan

Ravenica sanoo:
paitsi jos mies on hyvännäkönen. aamen

Nymphetamine Girl sanoo:
aamen
ja halleluja!

Hanne sanoo:
luen semmosta 1800-luvun kiinaan sijoittuvaa kirjaa..siinä sanotaan että lyhythiuksiset miehet ovat sivistymättömiä apinoita

It's not rape, it's just surprise sex you didn't know you wanted -shinigami

Sulla on selvästi joku obsessio. -shinigami

Hanna: Mieti jos Mikalla ois mun kassit!

mitähän tässä sanois.
mä oon onnellinen.
ja tälläkertaa en ole edes rakastunut.
tässä vaiheessa elämää tajunnu kuinka turhaa painolastia sellanen jatkuva vihanpito on.
kuitenki ollu kaikkia typeriä konflikteja tässä "lähi"aikoina.
Jyrkiä on kiittäminen siitä että yks semmonen vihasuhde purettiin ja alotettiin sitte puhtaalta pöydältä niinsanotusti.
Ja sitte tämä Marika ja Mika -homma.
Olihan siinä kaikkia erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä ja mitä kaikkia vitun paskaa, en oikiastaan halua ees muistella niitä. Marikaa ollu helevetinmoinen ikävä välillä tässä reilun puolen vuoden aikana ku ei olla oltu oikein väleissä. Myönnän että sillon joskus tein sen mitä ite halveksin, en vaivautunu tutustumaan Mikaan ennenku tuomitsin. Itse asiassa vähän hävettää.... *blush* Nyt ollaan oltu parin viikon ajan tekemisissä varmaan enemmän ku mitä aiemmin yhteensä, ja jumalauta sehän onki ihan hyvä jätkä!! :D
Ollaan siis puhuttu ja muuta, ja ei enää jakseta pittää mittää vihhaa, asiat on sovittu.
Ja voin sanoa että tällä hetkellä en haudo varsinaista vihaa mihinkään suuntaan, ei oo riitoja ^^
On toki ihmisiä kenen kans ei vaan kiinnosta olla tekemisissä mutta ei oo mitää rähinämeininkiä.
Kevyempi olo ku aikoihin.
Meikä herkistyy. *pyyhkii vaivihkaa silmänurkkia*

Kiitos että olette antaneet anteeksi.

"sulkakynällä silmään sitä joka hautakiveä perseessään panttaa" sanoo vanha goottilainen sananlasku.

hassu ilta oli.
mielipiteet muuttui.
nyt sitte kotona, pitäs tehä Josulle peti.
Rakastan sitä tyttöä.
Ei muut ymmärrä.
Vanhat viholliset on kavereita nyt.
Sanokoot muut mitä vaan.
TAKATALVI JA TALLULAH.
Nyt on jo perjantai ja jos käy niinku suunnittelin niin tänä iltana on hyvä ilta.
Haluan pian nukkumaan että aika kuluisi.
Niinkerta.
Toivottavasti perjantai 13 ei vaikuta siihen.
Tosin on yks juttu mitä pelkään.
Mut en voi kertoa tässä.
Se liittyy poikaan kuitenki.
Ja avain varmaan pysyy kuitenki jonku aikaa kaulassa viel.
Se on avain mun sydämeen, katos. Ja sen saa joskus se joka vie sydämenki.

"sä et ole vain
yksi monien joukossa
vaan sä olet
se yksi"

Niin.
Ikävä. Pian kai se helpottaa.
Mutta haluan rakastua.
Rakastuneena olo on parasta mitä tiedän varsinki jos saa vastarakkautta :)
Mutta yksi projekti on viel alla. Pilvi ja Josu tietää mikä on mun pyrkimys.
Vasta sitten voin olla täydellisen tyytyväinen itseeni.
Ja sitte mua ei kestä kukaan.
Mutta Kirka tietää että on rankkaa olla täydellinen, edelleen.
Ei oikeastaan väsytä ollenkaan, laiskottaa vaan.
Mietin rupeisko leffankattomispuuhiin vai millekä.
Joitain ihmisiä pirun ikävä.
Ahistaa ku en jaksa pitää moniin yhteyttä ja ne luulee etten välitä.
Jotkut taas tietää että jos joskus kuluukin viikkoja etten sano rakastavani, niin se ei tarjota etten minä rakastais. Miikka, jos luet tätä, olet ensimmäinen heistä.
Itse asiassa oon joskus luullu kertovani sen usein, kuinka tärkeitä tärkeät ovat muuta kuulemma en tehnytkään niin.
Haisen cyborgille. (maskivärille jota käytin halloweenina)
En kyl malttas odottaa poikaa mut pakko kai se on.
No can do.
Miksihän jotku eksät on niin vaikeita.
Ei kaikki ole.
Johtuuko se jotenki suhteen pituudesta vai siitä miten tosissaan on ollu?
En minä tietääkseni ole enää vaikea yhdellekään eksälle.
Jos olen niin kertokaa.
Olen menettänyt ihmisiä viime aikoina.
Ystäviä siis.
Asioita on pidetty salassa ja muuta paskaa.
Ei se Josu tuukaan.

Silimäkarkit on kivoja.

2.1.2009

Tish: "no, horo ku horo"
Halkatla: *reps*

ei voi sanoa ettän olipa kerran, koska nyt on toisen kerran.
mut tehä tiedätte et joskus ku tyttö ja poika kohtaa nii ne ihastuu ja rakastuu. tosin joskus näin käy myös saman sukupuolen edustajien kesken mutta se ei liity mitenkään pesäpalloon.
no mutta, tarinahan alkaa...
joskus vuonna pottu ja nakki siis oli tämä tyttö, Mor-Tish-A a.k.a hannapieni. se kohtas semmosen pojan, Petterin* ja ne ei oikeastaan tehneet sinä iltana muuta kuin pusuttelivat, nauroivat ja kierivät nurmikolla lammassaaressa. Hannapieni paineli siitä baariin mutta Petteri ei sinne sattuneista syistä lähtenyt. seuraava tapaaminen sattui vasta parin vuoden päästä tästä.
Muutenkin kului aikaa ennen seuraavaa aivokääpiön kohtaamista. tässä vaiheessa kuvioissa oli mukana paavi, jonka ystävä tämä seuraava tapaus, Ville-Kalle* nimeltään oli. Hänestä ilmeni tosiasioita aivan liian myöhään kaikkien kannalta mutta kyllähän siinä tunteita oli puolin ja toisin ja ainaki toisen osalta vielä tänäkin päivänä... Ville-Kalle vaalii Hannapientä kohtaan käsittämätöntä rakkautta ja mustasukkaisuutta, vaikka tietää ettei koskaan saa tyttöä omakseen.
Jossain määrittämättömässä vaiheessa Petteri palasi kuvioihin vallan elinvoimaisena ja piruvie kähvelsi tytön sydämen mukanaan, saatanan sika. Sillä nimittäin ei ollu sydäntä mitä menettää :/ tämä homma jatkui vallan hämmentävänä pitkään vaikka hannapieni sai välillä työnnettyä pojan pois ajatuksista.
Sitten koitti muuan kaunis kesäyö jona ilmestyi kuvioihin Markku*. suhde ei kestänyt kauankaan mutta rakkaus oli tulista. Liian tulista, moni paloi poroksi ja hommalle oli pantava stoppi. tässä välissä Petteri palasi hetkeksi.
Tapasipa tässä välissä hannapieni erään Pasi-Anssin* josta kiinnostui, homma ei toiminut mutta ystävyys jatkuu huonoista kausista huolimatta.
Sitten muuan kaunis euron ilta hevimestassa hannapieni tapasi Elmerin*, ja yhteys löytyi muutaman viikon kuluttua. tämä vaihe tarinasta oli saatanan kaunis ja kaikki toivoivat sen jatkumista. mutta asioilla on tapana mennä päin vittua ja niinhän se meni tämäkin... toisaalta eipä siitä kukaan yllättynyt...
homman kustua käsille hannapieni seikkaili hetkisen itsekseen. sattuipa sitten kerran yllättäen hevimestassa osumaan näkökenttään muuan poika, kutsuttakoon nyt vaikka Jussi-Joonakseksi*,
josta hannapieni kiinnostui, ja kai se poikakin, ei kai se muuten ois tykänny olla hannapienen kans ja kattoa Dexteriä sylikkäin sohvalla. Hannapieni tykkäsi kyllä tästä pojasta aivan raivona, näin meidän kesken.
Olipa sitten kotibileet, joissa hannapieni tapasi Mikko-Matin* joka taisi kiinnostua hannapienestä enemmän kuin hannapieni hänestä. poika oli mukava mutta nytpä olikin Jussi-Joonaksella vallan pitävä ote tytön sydämestä. tänäkin päivänä odotamme tietoa Mikko-Matin tunteista.


ja loppuhan on jo suorastaan legendaa.

* nimet muutettu.