IRC-Galleria

tänään oli tähänastisen vuoden kaunein päivä, lämpötila oli just ihana. oltiin kirkolla kuudelta, mutta koska emilyllä ei ollutkaan praise team practicea, niin lähdettiin ajelemaan. mentiin blue springsiin, ostettiin mäkistä naposteltavaa ja ajettiin läheiseen puistoon. istuttiin rikkoutuneessa pienessä lasten karusellirattaassa ja syötiin, juteltiin kaikkea pientä.
kirkolla mua ei huvittanut tehdä yhtään mitään, enkä mä oikeastaan halunnut nähdä ketään kun oon taas sellaisella päällä, mutta olin vaan hiljaa ja kuvailin kultakaloja.

alle kaksi kuukautta, päivät karkaa karkaa.
en mä tiedä. juureton olo, ajelehdin nyt vähän kaikkialla. en osaa kuulua.

mua ärsyttää ihmiset mut sit toisaalta taas ihmiset on hirveän kivoja, että mä en oikein osaa päättää.

moi, meillä on kesä ! ♥ 25 astetta celsiusta varjossa, kuuntelen cute is what we aim foria ja juon diet pepsiä ja selaan kursseja ensivuodelle.

joudun istuu enkuntunnilla kuitenkin ainakin yhden kurssin, syvältä T__T

mut joo, oon ihan tosi hyvällä tuulella ♥

ANKKA

jerome soitti puol yhdeltä yöllä, sanoin et puhutaan huomenna (tänään), kävin laittaa emilyn televisiosta äänet pois kun emily oli nukahtanut (aka se ei vastannut mun tekstiviestiin et laita telkka pois :D:D:D), kökötin sängyssä puolituntia ja nukahdin, heräsin 5:30 siihen et mulle soitti puhelinmyyjä suomesta, nukahdin uudelleen

ja näin tunnissa maailman SIISTEIMMÄN unen voi luoja, oon ihan varmasti nähnyt sen joskus aikasemminkin mut voi vitsi.

nyt aurinko on jo noussu ja mun huoneeseen paistaa aurinko ihanasti ja meen syömään kohta aamupalaa ja sitten kouluun väsämään rikostarinoita ja suullisia tarinoita ja piirustusta iiriksestä (moi :D:D:D) ja kattoo tylsää leffaa ja tänään varmaan kuvaillaan melissan kanssa.

mut voi juma se uni! oikeest joku hienoin storyline ja kaikki.

BURBBBB. that's all i have to say. oon täysi, syötiin kiinalaisessa. röyh.

nyt suihkuun ja sit angstaan ku elämä on kovaa ja kukaan ei rakasta mua :(((((((((((((( NYYHKY.

ps sarcasm implied


.... vaik voisin silti angstata :(((((((

ps ÄRRRRRRRRRRRRRRR mr jaques ei oo VIELÄKÄÄN arvostellu mun color assignmentia, RAIVOSTUTTAVAA. haluun mun pinnit takasi >:(

mietin taas liikaa elämää runoanalyysien sijaan

ja vaikka musta suomi onkin ihana niin en usko että se riittää
pitää vaan jaksaa käydä lukio läpi että pääsen jonnekin vähän pitemmälle sitten.

ehkä mun siivet kantais.

NONIIIN. eilinen promihullutus (tai no teille se on kyllä toissapäiväistä jo) alkoi ihan mahtavasti sillä että emilyn puvun vetoketju hajosi, ja se kärsi sit henkisen romahduksen parin tunnin aikana. Kyleen äiti ompeli siihen kyllä uuden, ja emily saikin sitten puettua hienon prinsessamekkonsa.

mentiin puolikolmelta kyleen luokse valmistautumaan, ja neljän jälkeen sinne alkoi valuakin jo porukkaa. kuvia otettiin kamala kasa ja lähettiin sit ajaa downtown marriottii. seikkailuja i-70:llä mut seurattii vaa kreglon autoa ni päästiin kätevästi sellaselle ylihulppeelle hotellille jonka toisessa kerroksessa meidän juttu pidettiin.

se tanssisali oli ihan mielettömän hienosti koristeltu. meidän teemana oli midnight masquarade, ja sen mukasesti valot oli tosi himmeät, kynttilöitä paljon ja sellasia isoja maskeja ja muuta hienoa. prom-lipun hintaan kuulu ruokailu siellä joten koska oltiin laiskoja ni syötiin vain siellä. meillä oli hienoja keskusteluja.
("you lost your WHAT?"
"you can only lose your dog ONCE."
--
"i've never been arrested... by a cop.")

kahdeksalta alko sit ihan prom ja tässävaihees ihmisiä alko olla vähän enemmänkin. dj oli ihan törkeen hyvä verrattuna aikaisempiin mitä koulun tansseissa on ollu, ja kahdelta jättimäiseltä screeniltä näky millon musavideoita ja millon videokuvaa tanssilattiasta. lady gagaa soitettiin kolmesti, poker facen aikana joka ikinen lattialla hyppivä tyyppi laulo mukana. se oli aika siistiä.
kuulin kamalasti kehuja mekosta tukasta ulkonäöstä ja mun korkkarit - vaikka ne aika tehokkaasti osas tuhota mun jalkoja - sai mun jalat näyttämään ihan älyttömän pitkiltä.

lähettiin puol yksitoista koska blake - meidän kuski - ei halunnu joutua ruuhkaan, ja jännittävien seikkailujen - esim melkein ambulanssin alle jäämisen - jälkeen pääsin himaan puol kahdeltatoista ja datasin noin tunnin. emily meni pariksi tunniksi codi rhean luokse jossa suurinosa meidän ryhmän tytöistä oli yöpymässä mutta ne puhu asioista joihin en halua sotkeutua yhtään enempää niin en mennyt mukaan.

aamulla väsytti ihan törkeesti.

AHHH mun jalat ei ookaan IHAN niin kuolleet kun mitä luulin niiden olevan, mut aika kipeet kuitenkin. prom oli ihan hieno, mut en jaksa kertoo siitä nyt koska kello on 0:09 ja mä voisin suunnata kohta untenmaille. otin lähemmäs kolmesataa kuvaa, hihoho.

ps emily on kiva, oli sellanen pieni tekstiviestisählinki jossa kelsey sanoi zackille että emily menee sen luokse vaan sen takia että se pääsis mun luota pois eikä tarttis hengaa mun kanssa ja vedin vähän turhan paljon itteeni siitä vaikka zack sano että se ei luultavasti oo ihan totta, emily tuli äsken kotiin ja eka juttu jonka se sano ku astu ovesta sisään oli et ei todellakaan ollu sen takia :'')♥ sit puhuttiin puolituntia kaikesta.

rant edessä, älkää lukeko.

rupesin tänään miettimään että mulla on kaksi kuukautta ja yksi päivä jäljellä ennenkun lähden suomea kohti, tuli jotenkin todella surullinen olo jostain syystä. tänne jää kuitenkin vuosi mun elämästä ja vuoden ajan upeita ihmisiä, ja kun mä tulen takaisin, mä en olekaan enää sama ujo ja hiljainen reetta joka lähti elokuun kuudes päivä yksin muiden kanssa kohti isoa, isompaa amerikkaa.

ja tää pelko voi olla taas ihan järjetön vaikka se tuntuukin niin todelliselta, mitä jos ne muutokset joiden läpi mä olen mennyt onkin sellaisia että ihmiset joita pidän tärkeinä ei tykkääkään niistä enää? jos mä en suostukaan olemaan enää roskakori pahan päivän varalle vaan mä vaadin huomiota ja halauksia joskus vähän äänekkäämminkin, oon enemmän minä. jos mulla onkin hiljaisia päiviä jolloin en puhu mitään koska en halua purskahtaa itkuun järjettömästä ikävästä ja turhautumisesta jotain kohtaan.

mä rupesin tänään taas miettimään kamalasti sitä minkä takia olen edes olemassa ja kaikki tuntuu nyt hirveän sumuiselta ja epäselvältä, minne mä meen elämässä ja mitä hyötyä tästä on, mitä hyötyä mulle on mennä lukioon oppimaan KAIKKI jotta mä voin myöhemmin oppia että mä en tiedäkään KAIKKEA, onko mulle olemassa sellasta henkilöä jonka seurassa ihan kaikki tuntuisi vain tosi luonnolliselta ja oikealta, onko mulle olemassa salaista kaksosta joka tietää mitä mä ajattelen aina ja joka jaksaakin mun mielipiteet vielä kahden minuutin puhumisen jälkeen.

pitääkö mun ihan oikeasti kasvaa aikuiseksi ?