Responsiivinen IRC-Galleria testissä osoitteessa m.irc-galleria.net. Käy kokeilemassa ja jätä palautetta

IRC-Galleria

Blogimerkintä

- Vanhempi »

AloitusTiistai 09.05.2006 03:37

No niin. Kuka ymmärtäisi nettipäiväkrjoja tai muta vastaavaa? Ei kai kukaan. Ja kirjoittaa nyt yksityisiä asioita ja tuntemuksia niin että oma kuva loistaa vieressä. Seuraava askel on jo löytää itsensä 7-Päivää-lehdestä... Pelastus lienee siinä ettei ketään kiinnosta tavallisen ihmisen elämä ja sen mielenkiinnottomat käänteet. Hyvä niin. Yksityisyys ja oma rauha. Olen kuitenkin hieman epäileväinen luonne, joten en välitä kirjoittaa sittenkään täysin itsestäni. Jos saan aikaiseksi ja jaksan kirjoitella joskus, on paljon hauskempaa muokata välillä totuutta ja sotkea sekaan muita ajatuksia ja ajatuksenlentoa. Siinä on se ensimmäinen jos...

No, eihän tässä voi muuta todeta kuin että olen miettinyt. Muuan kaverilla oli tässä samaisessa galleriassa kuvansa vieressä teksti "katkera kusipää". Sekös jäi mieleen. Sehän olen ilmetty minä. Katkera. Kusipää? Kenties. Mutta miksi olla katkera? Olen vaan niin pettynyt itseeni ja vääriin valintoihin elämässäni. Perusluonne on toki positiivinen, nytkin jaksan innostua yrityksestä päästä opiskelemaan! Ainakin tulisi uusia haasteita ja uusia mahdollisuuksia. Ensimmäinen haaste on selvittää tiensä kouluun.
Se ei kuitenkaan vastaa kysymykseen katkeruudesta. Tuo "katkeruus", jos se edes on oikea sana, on syy miksi yrittää kirjoittaa tällaista juttua jonka muutamat tutut ehkä lukevat...
Tuo kuva muistuttaa minua yhdestä katkeruuden hetkestä. Olen kuvassa silmittömän juovuksissa. Jokainen tietää että murheeseen ei kannatta ottaa ryyppyä. Minä halusinkin vain nukkua. Pettyneenä itseeni ja toimintaani. Joskus ajatukset eivät vaan anna rauhaa, silloin voi ehkä joskus yrittää hiljentää ajatukset vaikkapa alkoholilla. Muuten se on lääkkeenä kehno, aamulla olo ei ole kovin hyvä ja jos mahdollista, päähän ottaa vielä enemmän kuin aikaisemmin. Mutta tuona yönä sain nukuttua. Saarenmaa teki tehtävänsä. Heräsin istualtani. Murheet olivat tallella mutta olin saanut olla hetken rauhassa piinaavilta ajatuksilta. Alkoholistia minusta ei silti tainnut tulla.
Huomasin ettei katkeruus johdukkaan vain yhdestä asiasta vaan useista. Parisuhde, työ ja parisuhde. En ole kovin hyvä parisuhdeasioissa. Se taas johtuu siitä että en oikein osaa luottaa parisuhteeseen ja siinä elämiseen. Jos meinaan olla onnellinen, karkotan kumppanin viereltäni alta aikayksikön. En tosin edes tiedä mikä on ajan yksikkö mutta nopeasti silti karkoitan kumppanin läheltäni. Siis jos olen rakastanut. Jos taas en ole rakastunut, ei parisuhteesta tule mitään ja se täytyy pikimmiten päättää. Yllättäen lopputulos on sama. Olen poikamies ja yksin. Yksinäisyys on vapautta. Yksinäisyys on vankila. Häiritsevät ajatukset ovat tuon vankilan kidutuskammio ja vapauden SM-studio. Asian huonoin puoli on se etten pidä SM:stä!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.