Oltiin Enskan kans lenkil. Pysähdyttiin ruokkii sorsaperhettä. Emo päätti ottaa aamuaterian lopuks hengen yhdeltä lapseltaan, paineli perään, nappas nokkaansa poikasen kaulasta käsin ja riepotti kuin koirat riepottaa sukkaa. Pinnan alle, riepotus, ihan sekaisin. Lopuks ajoi sen mutapenkkaan ja kävi pieksämään siellä, ei siis todellakaan mitään pientä kuritusta poikaselle.
Tos vaihees kävelin vähän lähemmäks et mitä vittua teet, niin emo ja muut poikaset lähtivät paikalta. Toi pieni kyyhötti siellä puoliks mutaan uponneena paikallaan shokissa.
Kalevi on nyt meillä. Odottaa pahvilaatikossa pyyhkeen sisällä joko kuolemaa tai Korkeesaaren puhelinlinjojen aukeemista.
