IRC-Galleria

hyvin on tabermanninsa lukenut...

Tää löytyi muistojen joukosta, pm. 14.10.1997

Ei se mitään

Ei se mitään, jos elämä päähän potkii.
Ei se mitään, jos rakkaus vastatuuleen joutuu,
mutta jos et uskalla kertoa, että rakastat, silloin sä voit kaiken menettää.

Ei se mitään, vaikkei aurinko tontillesi paistaisi, tontille välissä pilvenpiirtäjien.
Ei se mitään, vaikka pylvääseen törmäät.
Ei se mitään, jos elää saat kanssa rakkaan.
Rakkaus ei elämästä puuttua saa,
carpe diem, tartu hetkeen, kun rakkaus sua kohti kävelee.

Ei se mitään, vaikka naapurin mies mielestäsi sika on.
Ei se mitään, vaikka et osaa lukee.
Ei mikään mitään haittaa,
jos joku sua rakastaa, jos sä rakkautta tuntea ja välittää saat.

Ei se mitään, vaikka hallitus haisee ja työttömyyttä kuriin ei saa,
kunhan kaikille rakkautta on, edes vähän. Edes suudelman verran.
Ei se mitään, vaikka arpasi ei voittaisikaan,
niinhän elämässä aina käy.
Ei se mitään, jos rakas sulle kertoo, että sua rakastaa
ja että sä häntä todella tunteissas muistaa voit.

Ei se mitään, vaikka aurinko ei laskisikaan,
kunhan sun kanssa sen laskua sitten katsella saan, kun laskun aika tulee.
Ei se mitään, vaikka kouluskin huonosti menisi.
Ei mikään mitään, jos elämää rennosti ohjata voit kohti rakkautta.

Ei mitään haittaa, vaikka kaktuksen päälle istuisit,
jos rakkautta osakses saat.
Ei se mitään, vaikka puoliksi ruotsalainen olisitkin.
Ei mitään väliä millään,
jos vain rakkautta tuntea, antaa saat.
Jos ei kerro, että rakastaa, voi jotain tärkeää menettää.

Ei se mitään, rakkaus vain jotain mulle merkitsee.

Näköjään tosta pyörällä vemputtamisesta on jottain hyötyäki.

Tuskin tätä päiväkirjaa kukaan lukee. Saan siis herkutella vapaasti.

Kun odottaa kesää, ei pety, kyllä se aina Suomeenkin tulee.

Lähdenpä polkemaan sairaalaan Danskua katsomaan. Hoitajan mukaan se on kovasti miehistynyt. Ja ikäähän on siis 3kk ja pari viikkoa.

Ja painonpudotus jatkuu. Punnitsen aina maanantaisin. Kerron tämän julkisesti ihan vain siksi, että olisi vähän paineita myös saada sitä painoa alaspäin.

En anna periksi!

Hipsu tuli mun seuraksi leffaan! Katsoimme Pariisin Varpusen eli Edith Piafin tarinan. Ostin Hipsulle ison pussin karkkia Makuunista siitä ilosta että sain hänet mukaani. Vielä Makuunissa päätin etten syö niitä. Mutta kun Hipsu sanoi et leffassa herkuttelua ei lasketa, niin söinpä sitten puoli pussia. No, täähän oli eka päivä, aloitankin vasta huomenna. Ja syön vastakin karkkia leffassa!

Elokuva kuuluu sarjaan kannattaa katsoa jos päähenkilö kiinnostaa.

Daniel on flunssainen, muttei sillä onneksi ole kuumetta.

Olen käynyt Danielin luona viimeksi sunnuntaina. Nyt on jo semmoinen ikävä, että menen vaikka kasvosuojus päällä ettei flunssa tartu. Tiedän, että Dansku on hyvässä hoidossa, mut silti ajattelen iltaisin, että tunteekohan hän itsensä hylätyksi.

Aloitin tänään kuukauden herkkulakon. Ehkäpä se kestää paremmin kun kuulutan sen kaikelle kansalle. Hipsu ainaki muistuttaa, jos repsahdan.

Kyllä insinööriopiskelijan ja teekkarin lapsen kuuluisi syntyä laskettuna aikana, mutta ei se taida tänään tulla. Meillä on pikkuiselle jo kaikki valmiina,olen nyt keskustassa ja teen viimeisiä ostoksia.

Ja mieliala on kauhusta kankea!

Ei tuu mittään, en oo oma itteni yhtään iliman nettiä! Raskaus on menny hyvin, oon ihan pelottavan energinen. Katotaan, sano pessimisti, että tästä rangaistaan karmealla synnytyksellä.