maanantaina se jahtaaja-orava iski. keittiön takaovi oli auki ja yhtäkkiä jalkojen vierestä vilahti. laskin heti yks plus yks yhteen ja tajusin sen oravan iskeneen. sydän hyppäs kurkkuun, juoksin respaan ja hain kaikki maholliset ajamaan sen pois. mutta ylläri, orkkuhan ei menny sinne minne oltais haluttu vaan jatko seikkailuja portaikossa. ja tämän kaiken ajan olin piilossa ravintolan puolella. mää tiedän, että se jahtaa minua.
eikä mene kauakaa kun se on taas väijymässä minun kotiroskiksella :( ja oon varma, että se on sama orava. minä tiedän. oon kestäny jo vuoden tätä epämiellyttävää kyttämissuhdetta.