IRC-Galleria

mutta kun niitä pieniä asioita keertyy paljon, niist tulee iso möykky jota ei ees ostosteeveen hienot imurit voi imuroida...

"Kaikesta kauneudesta on puolet itsetuhoa,
Kun ajatellaan sitä tosiasiaa,
Kumpaa enemmän halutaan."

Pieni ja valkoinen
Putosi läpi pilvien
Putosi mustaan maahan
Miksi? Sitä ihmetellä saahan

Pieni ja valkoinen
Nousi taas jaloilleen
Alkoi katseellaan etsiä
Haravoi monia Suomen metsiä

Melkeinpä meinasi luovuttaa
Kunnes pieni ja harmaa
Tuli luokse ja halasi
Maa ei enää ollut musta
Onnellisuus palasi

Halauksen voima on suuri
Rakkauden on suurempi
Valkoinen ja harmaa
Valaisevat yhdessä maailmaa

Pieniä molemmat
Enkeleitäkö?
Sitä ei tiedetä

Vientuliba sanoo:
aws, sie oot ihana
Hylje sanoo:
enkä ole sie olet ihana
Vientuliba sanoo:
ollaan molemmat ihanii paitsi minä
Hylje sanoo:
eikun minä
Hylje sanoo:
tarkotin että minä en ole ihana
Vientuliba sanoo:
tarkoita mitä tarkoitat, tarkoita että sinä olet ihana paitsi minä en ole
Hylje sanoo:
ei, sinä olet ihana ja minä olen ihana ja sitten me molemmat ollaan ihania ja sinä olet ihana ja minä en ole ihana

Sanoit olevasi rikki
Kasaannuit pilveksi taivaalle
Ajattelit sataa pois rikkoutunein pisaroin
Satoikin lunta
Rikkouduit miljooniksi hiutaleiksi
Keräsin lunta
Tein lumipallon ja laitoin sen pakastimeen

KBKBKBKBKB!!!!!!! Pois edestä ne huusivat. Viekas muro siirtyi äkisti jonkun otuksen vetäisemänä sivuun ja kaatui jätekasan päälle. Viekas muro hieroi silmiään. Sen kaatanut otus oli kadonnut. Mitä olivat nuo K:n ja B:n muotoiset ilkeät otukset? Oih, eivät ne olleetkaan niitä ilkeitä, sen viekas muro huomasi vasta kun K:ta ja B:tä erittävät otukset tulivat. Ne näyttivät ilkeiltä mutta todellisuudessa ne kai sitten olivat kilttejä koska kukaan ei tullut niitä häätämään pois. EI, EIEIEIEI, EI TAAS, msvqruiiiiiii!! taas sitä mentiin, mutta minne tälläkertaa?

To be continued...

Kun viekas muro vihdoin uskalsi avata silmänsä, se huomasi palastensa joutuneen erilleen. Viekas muro huomasi ympärillään pieniä otuksia jotka veivät kottikärryittäin törkyä jätekasoihin tämän paksun, oudon paikan reunoille. Haju ei ollut paha, mutta tuskin viekas muro haluaisi asua jätevarastossa. Niin, ei kukaan haluaisi. SLUIPPP!!! Mitä, whusssshhhh. Vettä, joka puolella, kaikkialla. Mutta ei se vaarallista ollut. Otuksetkin olivat tottuneet siihen. Nyt ne keskeyttivät jätteiden raahaukseen ja siirtyivät imemään vettä... KBKBKBKBKB!!! Ai että mitä, mitä viekas muro nyt huomasi?

To be continued...

Ahhaha ahhaha! mikä nyt näin voi kutittaa, mihin se outo swuip vei viekkaan muron?
Ohutsuoli, eikös muron pitäisi kulkea siellä sisällä, ei ulkopuolella pienten nukkalisäkkeiden seassa?
AHHAHA! ja tuo kutitus, eikö se jo voisi loppua. Pienet nukat nauraessaan hivelivät viekasta muroa joka nauroi katketakseen, muttei se arvannutkaan että kohta aivan kohta, se olisi palasina.
Naks, Naks, Naks. Muutaman naks- äänen jälkeen viekas muro huomasi lilluvansa tyhjyydessä ja liikkuvansa eteenpäin. Swiupppp, se oli imemis- ääni. Viekas muro oli imeytynyt pimeyteen...

To be continued...

Hyi, mikä tuo haju on, miettii viekas muro. Jotain limaista. HYIIII!!!! Viekas muro oli vaeltanut pitkän matkan ruokatorvesta eteenpäin nukkuessaan. Maha, täynnä limaista mahanestettä. Pahanhajuista, syövyttävää mahanestettä. Mutta olihan siellä mukavan lämmintä. Sinne olisi voinut jäädä asumaan, mutta se haju, se kuvottava haju joka muodostui muiden murojen jäännöksistä. Viekasta muroa kuvotti, oksetti ja äkillinen pahaolo valtasi sen rapean kuoren. SWUIPP!!!
Mitä nyt??????

To be continued...