IRC-Galleria

mihin vievät askeleesi kulkemalla valitsemaasi tietä pitkin
kohtalo taas haasteen heittää eteesi etkä tiedä miksi

-.-.-.-.-.-.-.-..-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.........

tähän on tultu hymyilen masentuneena mähän oon hullu

-.-.-.-.-.-.--.-.-.--.-.--.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.


verse 1


mitä mä teen täällä mut on heitetty maailmaan ilman karttaa
eli kukaan ei voi tulla vaatimaan ihan tarkkaa
suunnitelmaa mitä mä teen tänään tai huomenna
äiti synnytti mut elämään ja kuolemaan
välillä huomaan ku käsistä elämä lipuu
välillä onnee välillä lääkkeen joudun vetämään kipuun
kun hajoon palasiks ei auta kuin kerätä sirut
uskolla mä selätän pirun
kysyt uskonko mä Jumalaan - vastaus on kyllä
koska tajuntani eivaan kaikkiin tasoihin yllä
mä en oo minkään sortin onnenonkija
pitää toimii eikä nenää vaan sormel tonkia
sä elät ja opit - otat ja annat
lepäät ja tovin päästä taakkaasi taas kannat


kertosäe


mä haluun elää - kaatuu kompuroida
haluun nähdä mitä maailma heittää taas eteeni
päivä päivän jälkeen
mä kaadun kerään - itseni
joku mua taas työntää eteenpäin haparoivat askeleeni
päivä päivän jälkeen


verse 2


miksi vasta kantapään kautta nämä ihmispolot oppii
ettei elämä oo sitä mitä lupaa horoskooppi
siksi aika monta ihmistä mä nään täällä
jotka alati kulkee sadepilvi pään päällä
viisas kantaa mukanaan sateenvarjoo
sillä onni saattaa sulle toteutuvan haaveen arpoo
välillä elämässä on syvällä tarpeen tarpoo
se opettaa meille ymmärrystä sekä anteeks antoo
leijonamieli - tein oman tieni
ja sen kulkemisen raskaudest oon heikkona vielkin
silti vaikeudet ei pysty tappaan sieluani
uskon että joskus löydän rakkaan viel tupaani
mutta vahva usko ei voita aina murheita
vaan se herättää halun kokea voimakkaita tunteita
mä elän ja opin - otan ja annan
lepään ja tovin päästä taakkaani taas kannan


kertosäe


verse 3


mun maailmassani toivoton tähdenlennon yöllä näkee
raskaan taakan kantaja kulkee myötämäkeen
epäonneaan ei päivän alas lyömä häpee
vaan luottaa että joku voittoarvan työntää käteen
maailmassani yksinäinen löytää yksinäisen
johon turvautua ystävyydestää saa kylkiäisen
täällä hyvä ja paha mittelevät voimiansa
mutta lopulta aina täydentävät toisiansa
suuret odotukset sitoo kaulapantaan
lyön iskun kerrallaan niin osun naulankantaan
kun löydän tytön joka tulee mun vauvan kantaan
löydän myös tasapainon joka sielunrauhan antaa
elämäni myrskyssä mä sateen taa näin
ja se valo muhun uskoo et oon menos parempaan päin
mä elän ja opin - otan ja annan
lepään ja tovin päästä taakkaani taas kannan

-Leijonamieli ja putkimiehet