IRC-Galleria

Vaikka minulla olisi kyky muuttaa menneisyyttä, niin tuskin muuttaisin mitään. Silti tahtoisin olla onnellisemipi. Muistan hyvin, että olen joskus ollut niin onnellinen, että uskoin ettei mikään maailmassa olisi voinut viedä sitä tunnetta pois. Jonnekin se vain kuitenkin jäi. Nyt haikailen tunnetta mielenrauhasta ja siitä uskomattomasta onnesta, joka valtasi koko sydämeni. Miten voisin taas tuntea niin? Saankohan vielä tuntea niin? Tahtoisin uskoa niin.. Elämähän on sitä mitä siitä tekee..
Miten voi ylipäätään olla niin vaikeaa tietää mitä itse haluaa? Luulisi, että sen tietäminen olisi se helppo osuus, mutta sen saavuttaminen hankalampaa. Ehkäpä minä vielä jonain päivänä opin elämään tätä elämää.
Minulla on ollut tapana kuunnella iltaisin kynttilänvalossa musiikkia ja kirjoitella ylös ajatuksia ja runoja yms. Ennen se rauhoitti minua. Nykyään...hmm...Se ei enää jostain syystä tunnu samalta. Tuo lähinnä vain hieman surullisen olon.