IRC-Galleria

tuska on vain sana, silti määritelmä. asianyhteys.

vuodan verta. oikeasti, sekä henkisesti. psykedelia kaataa kohta minut kuolleeksi maahan. sitten saan herätä uutena. vähän niinkuin uudelleensyntyminen, mutta ei aivan. ehkä jotain rujompaa. ei, tajuan. se onkin vain talvi joka on tappanut henkeni. varastanut voimani. elän siltikin. tosin, en kyllä tiedä haluaisinko, mutta elän kuitenkin. talvi jäätää ihoni ulkoa, tuli korventaa sisältä päin. kai tätä voi elämiseksi kutsua, niin absurdia kuin se onkin. ehkä tuska johtuu siitä että haluaa kahta eri asiaa yhtä paljon mutta ei voi saada kuin toisen. ja vain toisen. ei molempia, ei jäädä edes ilman. tai että saa juuri sen mitä haluaa eikä millään saa sitä mitä haluaa. vuottaa hallan vaaramies. niin, ehkä alan viimeinkin tajuta mitä tuska on, mitä on mielihyvä. hyvin mielelläni olisin tajuamatta, sillä sitä ei voi edes tajuta miten käsittämätöntä se on. haaskalinnut, saapukaa!

kaikki oli nyt taas jotain mistä ei saa koskaan selkoa. yrittäkää se joskus tulkata minulle.

:

listen every word i say because among them you can find true. this world ain't for me. it's beneath me. hate, hate all around. cold everywhere. and broken hearts on ground.

no more happiness, for no one.

DIE, UNIVERSE!

if you could be the things i need - i crawl through the knives each inch per tear

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.

Siis vain yhdellä, ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

vielä tulee se päivä jolloin kostan tälle koko maailmalle ja revin sen palasiksi.

the heart out of function
soul in flames, mind so hollow

how it crushes an idea
makes you cry out for pain
turns every dream into nightmare
a sad tone of nature
crumbles to pit

takes you to very end and what such misery it causes
for all of us - you, me - to long for emotions

made me insane, was i ever even sane?
was i nothing?

taas viime aikoina kai ollut liikaa päissään, ehkä jonkinlainen henkinen krapula vaivaa. tuntuu siltä kuin kukaan ei huomaisi, ketään ei kiinnostaisi. tuntuu kuin minut olisi käytetty loppuun ja jätetty vain lojumaan. ei edes vaivauduttu heittämään roskiin. paska olo.

ja koskee. koskee yhä. kaikki.

it burns! it rips, it hurts!

harvemminpa kirjottelen mitään tänne. ja aina kun tulee tunne että pitäisi, niin en tiedä mitä. voi perkele. en tiedä, olen jotenkin hukassa. ehkä olen aina ollut. oikeastaan, olenkin. en ole osannut tehdä asioitani oikein ja olen satuttanut muita sillä, tai sitten olen muuttunut heidän silmissä. kuitenkin, mikään ei ole mennyt niinkuin pitäisi. tai haluaisi. tosin, liekö sitä ansaitsisinkaan.

siksi haluankin pyytää anteeksi kaikilta joita tiedän joskus satuttaneeni ja kaikilta joita en tiedä satuttaneeni. ja myös niiltä joita saatan vielä joskus satuttaa. yritän vain olla itseni mutta se ei tunnu koskaan riittävän.

ehkä minun pitäisi muuttua. joksikin muuksi kuin omaksi itsekseni.


i never believed this would end like this. never believed such fast.
and without asking me...