Syysmasennus vihdoin särki ihanan ja huolettoman elämän illusion, näen jälleen maailman todellisissa väreissään, kuolleen ruskeana, harmaana ja mustana. Ahdistus painaa minut huoneeni kylmää tiiliseinää vasten ja tukkii pakoreitit. Istun kovalle lattialle ja luovutan. Ehkä jatkan elämääni joku toinen päivä. Tämä päivä kaikkine vastoinkäymisineen päihitti minut.
Jos joku kaipaa, olen sängyn pohjalla sikiöasennossa.