IRC-Galleria

Dinaareita: Kauppiasta jos monenmoista.Lauantai 26.07.2008 12:27

Tänään vietimme matkamme ensimmäistä lomapäivää. Vaikka täysin lomalla ei oltukaan (aamulla tunnin luento), aamun aikaisesta herätyksestä johtuen vietin varmaan pisimmän hassuttelupäivän mies muistiin. Keskipäivän aurinkoa pääsin myös ihaileen kerrankin makuuasennosta. Vaikka ihoa nyt hieman illalla kiristääkin, keskipäivän laiskottelu oli henkiselle hyvinvoinnille vähintäänkin välttämätöntä.

Päiväksi lähdimme jälleen kerran kaupunkiin, tälläkin kertaa uuteen osoitteeseen. Kävimme paikallisessa, melko hulppeassa ostoskeskuksessa. Ostari tuntui tällä kertaa olevan hieman paremmille ihmisille, joten ainoa järkevä liike elokuvateatterin lisäksi oli kirjakauppa. Kirjakauppa olikin kaikin puolin positiivinen yllätys: myyjät olivat erittäin asiantuntevia ja mukavia, eivätkä yrittäneet puskea mitään paskaa laukkuun vaan olivat oikeasti kiinnostuneita asiastani, taustastani ja kulttuuristani. Paikan libanonilaisen myyjän kanssa juttelimmekin pitkän aikaa, sillä valitsin itselleni sopivaa arabian oppimateriaalia. Hän auttoi minua löytämään sopivat materiaalit, ja juttelimme kulttuuriemme ja kieltemme eroista melko pitkäänkin. Myös kaupan kaksi muuta myyjää, yksi palestiinalainen ja toinen armenialainen tyttö olivat aidosti kiinnostuneita asiastani ja auttoivat parhaansa mukaan, vaikka selvästikään heidän englannin kielen taitonsa ei ollut miehen kanssa aivan samalla asteella. Lopputuloksena löysin itselleni kaksi erittäin korkalaatuista oppikirjaa (tai tarkemmin materiaalipakettia), jotka eivät myöskään maksaneet aivan järjettömiä summia.

Kirjakaupan ja elokuvan jälkeen erosimme ruotsalaisesta ystävistämme, ja lähdimme tutkimaan kauppakeskuksen lähistöllä olevaa aluetta. Ensi kerran törmäsimme myös paikalliseen viinakauppaan, jossa myös osattiin vähintäänkin kohtuullisesti kertoa hyllyssä myynnissä olevista tavaroista. Päädyimme ostamaan pari pienempää viinapulloa paikallista, vahvaa viinaa, joka oli äärimmäisen halpaa. Kaupasta poistuessamme huomasimmekin sitten heti toisen, sen jälkeen kolmannen ja vielä myöhemmin neljännenkin viinakaupan. Hyvin epätavallinen kaupunginosa siis oli kyseessä toden totta.

Käytyämme syömässä paikallista halpaa ja jälleen kerran erinomaista ruokaa, törmäsimme takakujilla jonkinasteiseen paikalliseen nuorisokoplaan. Porukka oli hyvin ystävällisen oloista ja juttelimme parhaamme mukaan asioista, mistä vain pystyimme kielimuurin ylittämällä puhumaan. Sanoimme etsivämme shishaa ja tupakkaa siihen, jolloin he opastivat meidät paikalliseen liikkeeseen, josta iso shisha irtosinkin melko järjettömän halvalla: 25 dinaaria. Parhaan käsitykseni mukaan saimme jopa jonkin verran alennusta tavaroista kaverien oltua mukana ja neuvoteltua tilannetta, mutta ikävämpi puoli tuli vastaan kun jouduimme ostokset tehtyämme tekemään pimeätä kauppaa diilit neuvotelleiden paikallisnuorten kanssa. En tiedä kuinka yleistä tälläinen "turistin avustaminen" paikallisille on, mutta väkisinkin sitä kokee itsensä hieman huijatuksi. Loppujen lopuksi neuvottelimme avun hinnaksi 20 dinaaria, jotka annoin äkkiä ja sanoin painuvani nukkumaan, koska olin väsynyt. Kaveriani he sen sijaan lähtivät opastamaan vielä paikalliseen "metallimusiikkiliikkeeseen", josta pitkän taksimatkan ja parin paikallisen iskelmäkaupan jälkeen kaverilleni jäi käteen vain 20 dinaaria vähemmän rahaa.

Loppupäivä sujui kuitenkin varsin mukavasti, sillä kaverit sentään opastivat minut sopivasti hyvin mukavan ja leppoisan taksikuskin autoon. Automatkalla juttelimme mukavia kaupungista ja kulttuureistamme, sekä yritimme selvittää tarkemmin mihin olin matkalla. Vaikka kielimuuri olikin ilmeinen, mies yritti parhaansa ja saikin keskustelusta englannillansa yllättävänkin eloisan. Matkan päätteeksi mittarin näyttäessä hieman reilua kahta dinaaria annoin kuskille viisi, ja sanoin että pidä kolme. Mutta mitä odottamattominta tapahtui: kuski antoi minulle kolme dinaaria takas - ilmeisesti oli nauttinut seurasta. Pidin kuitenkin pääni ja sanoin, että kiitollisuus on minun puolellani, ja maksoin matkasta sen kolme dinaaria, mitä olin alun perin luvannutkin maksaa.

Päivän lopuksi, matkan ensimmäinen kylmä kalja kädessä, päälimmäinen ajatus koskee suhdettani paikalliseen kulttuuriin. Jonkinlaisena opetuksena voisi summata, että paikalliset ovat aidosti mukavia, mutta taka-ajatuksien suhteen kannattaa olla varuillaan. Hieman myöskin tuntuu siltä, että saattaisin olla turhan pehmeä kaveri tällaiseen bisneskulttuuriin pidemmän päälle. Mene ja tiedä, tosin, kaikki on aina opittavissa - ja paikallisesta yrittämiskulttuurista voisi kyllä kieltämättä ottaa mallia kotosuomeenkin.

---

Päivän kuvakimara: Now this is beer, mother fuckers.

Dinaareita: Kuumalla kadulla.Torstai 24.07.2008 11:13

Tämän päivän aamu sujuikin jo melko rutiininomaisesti. Silmät sirrissä liikkeelle lähdettyämme koin ensimmäistä kertaa matkan aikana syvempiä mietteitä ympäristöstä. Kiinnitin erityisesti huomiota paikalliseen katukulttuuriin: roskasäiliöitä lojuu ylitsevuotavina kaikkialla ja puolet sisällöstä koostuu elävistä kissoista. Ihmiset ajavat autoilla sekä kävelevät samassa tilassa. Hyvin monet tontit ovat nykytilassaan joutomaata, joita kansoittavat satunnaisesti paikallisten kortteleiden lapset palloineen, ja aika usein viereisten toimitilojen - kuten hääjuhlatilojen - asiakkaat. Erityisesti samalla kaistalla kävely tuntui aluksi hyvinkin vaaralliselta, mutta nyt ajatukseen on jo melko tottunut. Ja missä ovat kävelytiet? Niiden keskellä kasvaa palmuja, kuusia, ja kaikkea muuta siltä väliltä. Jokaisella asukkaalla on oikeus tonttiinsa, ja tähän tonttiin tuntuu perinteisesti kuuluvan myös talojen edessä olevat jalkakäytävät, vaikka viranomaiset tästä kuulemma välillä eri mieltä ovatkin.

Normaalin päivärutiinin läpikäytyämme lähdimme perinteisesti vapaalle. Tällä kertaa kävimme lävitse elektroniikkakaupan, Burger Kingin, sekä erään paikallisen, erittäin laadukkaan "coffee shopin". Muutaman tunnin makutupakkaa sishasta siemailtuamme ja toistemme kanssa seurusteltuamme pölähdimme pienemmällä porukalla katsomaan hieman modernimpaa kävelykatua. Kyseistä katua ei kieltämättä nopeasti vilkaistuna pystynyt enää erottamaan vaikkapa suomalaisesta kävelykadusta. Kuitenkin hetken käveltyään huomaa, että missään ei ole köyhiä, kukaan ei ole yksin, porttikongeista ei haise kusi eikä oksennus, eikä tiellä palloillessaan käytännössä tarvitse pelätä muutenkaan ylipäätänsä mitään. Kantapubin ördäävät spedet on mukavasti sijoitettu melko kauas: rajan taakse ja tuhannen kilometrin päähän.

Aikaisemmin kahvilassa seurusteltuamme tuli paikallisen ystävämme kanssa esille perinteiset inttipuheet. Oli kieltämättä rentouttavaa huomata, että maasta ja armeijasta riippumatta asepalveluksen peruskomponentit ovat hyvinkin samanlaisia. Kaikkia siis vituttaa, tekee mieli perseillä ja missään ei ole mitään järkeä. Vaikka Jordanian kolmella rajalla pommit paukkuvatkin ja laittomia asekauppiata kulkee tiuhaan tahtiin uusia asiakkaita etsimässä, maa on jo pitkään onnistunut menestyksekkäästi ja kunniakkaasti pitämään levottomuudet loitolla. Tästä saa epäilemättä kiittää maan tiukkaa asepalvelukulttuuria, josta perseilystä huolimatta valmistuukin ilmeisen hyvällä prosentilla vain valiojoukkoa. Samaa ei voikkaan sanoa Suomen Isän Maan Puollustus Voimien kermaperseistä, jotka tälläkin hetkellä nukkuvat ruususen unta pehmeiden vällyjen välissä odottamassa aamun lämmintä suihkutteluhetkeä ja keittiöhenkilökunnan maidosta tekemää kaurapuuroa. Supokin tarkoittaa kotimaamme kielellä vitsiä, mutta täällä en välttämättä haluaisi joutua paikallisen salaisen palvelun kanssa tekemisiin.

Päivän kaupunkikierroksen päättyessä lähdimme kyttäämään perinteiseen tapaan taksia. Tällä kertaa taksin saaminen oli normaalista poikkeavasti yli kahden minuutin yritys, mutta odotus palkittiin perinteiseen tapaan kahden dinaarin matkalla läpi paikallisen maiseman ja kulttuurin. Illan hämärtäessä taksissa istuessani tajusin; alan kovasti tykästymään tähän maahan, kaupunkiin, ja niiden kulttuuriin.

---

Päivän kuvakimara: Kissa.

Dinaareita: Viiden pierselin villitys.Keskiviikko 23.07.2008 16:59

Mitä eiliseltä jäi sanomatta, tänään puhutaan lisää. Eilen käytyämme ostarilla sain huomata täkäläisen hintatason olevan mukavasti kaikessa noin kolmekymmentä prosenttia kevyempi kuin kotosuomessa. Tämä on erittäin mukavaa, sillä hinnat ovat useassa tapauksissa samat dinaareissa kuin ne ovat Suomessa euroissa - ja melko useiden tuotteiden kohdalla hinnat ovat vieläkin halvempia. Liikkeissä käydessä ei siis juurikaan tarvitse mietiskellä hintoja, ja yhdessäkään liikkeessä mikään ei ole vielä maksanut dinaareissa mitattuna enempää kuin mitä Suomessa makselemme samoista hyödykkeistä euroissa. Joskin ihan kaikissa liikkeissä tuotteilla ei hintalappua ole.

Mutta.

Jotkut asiat ovat jopa aivan järjettömän halpoja. Näihin kuuluvat muun muassa tupakkatuotteet, kirjat (vain viidesosa siitä mitä länsimaissa yleisesti maksellaan) mehut ja juomat sekä tuoreet leivonnaiset - ja mikä parasta: taxit. Kahdenkymmenen minuutin taxirilluttelu irtoaa keskimäärin noin kahdella dinaarilla! Tämä tosin tarkoittaa, että asiakkaan on syytä olla valppaana taksamittarin käymisestä. Sama matka illalla kuljettuna maksoikin yllättäen tuplahinnan päivän hintaan verrattuna. Ovatpa hinnat tästä huolimattakin aivan naurettavan halpoja, sen myönnän, mutta kaupankäynnin suhteen on syytä olla tarkkana.

Illan päätteeksi kävimme vielä kuvailemassa lähiympäristöä illan hämärtäessä. Samaan aikaan kun moskeijasta kuului rukousääniä, kävimme paikalla häiriköimässä ja tunkemassa uteliaat turistinokkamme portin pielestä sisään. Paikallinen arkkitehtuuri on kieltämättä jotain ihan muuta, ja en millään malttaisikaan odottaa ensimmäisen filmirullani purkamista matkan loppuun asti. Ehkäpä rullan voisi käydä kehittämässä paikallisessa valokuvausliikkeessä, kun sellainenkin sattui tänään kohdalle osumaan...

---

Päivän kuvakimara: Kaunista.

Dinaareita: 4d-suihku.Tiistai 22.07.2008 13:15

Tänään koettiinkin sitten jos jonkinmoisia kulttuurimölkyröitä. Aamun, päivän ja aamupäivän oikeasti mielenkiintoisten kulttuuri- ja tietokonegrafiikkaluentojen jälkeen päätimme käydä haukkaamassa perinteistä tinkimättä tiukkaa Jordanialaista pizzaa. Ja kyllähän se maistui. Tuli samalla testattua punaisen pippurin toimivuus kuumuutta lievittävänä komponenttina. Ihan helppoa ei valkonahkaisen Suomalaisen ole täälläkään maassa keskipäivästä olla: varjon pituus tuppaa suurimman osan ajasta lähentelemään kymmentä senttimetriä.

Päivän ikävin hölmöys käveli vastaan ssh/imap/ftp/vapaa valinta muodossa - EI OLLEEEE! Yliopiston hifiwifin proxy kun ei päästä muita kuin http-yhteyksiä lävitse. Niistäkin kaikki suomeen pyrkivät yhteydet ovat melkoisia Häkkisiä. No, tuleepahan sivut silti ladattua, eikä yhteyden voi sanota sentään pätkivän. Sähöturvallisuudestakin saatiin taas oppituntia: jos pylpyräsi ei työnny kiltisti pistorasiaan niin mustekynällä saadaan asiaan vauhtia ja turvamekanismit näppärästi kierrettyä. Sillä lailla!

Iltapäivää vietimmekin sitten yhtä lailla perinteisesti ostarilla. Kyseinen pytinki on kyllä hulppeinta mitä koskaan on kävellyt vastaan. Parit leffateatterit, carting-rata, tuhat ja yksi kauppaa, ravintoloita, coffee shoppeja (lol) ja jäätelökioskeja oli niin paljon että yhdessä jos toisessakaan päivässä niitä ei lävitse kahlaa. Ja samalla tuli todistettua jälleen kerran Suomen perähikiäisyys todeksi: vaikka maamme ovat väestömäärältänsä yhtä suuret, silti vain toisesta niistä löytyy, mitä? a) Burger King b) Kentucky Fried Chicken c) 4d-elokuvateatteri d) Vessat joissa perseen pyyhkimisen sijaan suihkutellaan vettä perään ja paskannetaan kaivoon. Kyllä, aivan oikein. Vastaus on asdf.

Ps. Eräs toinen kovin moniulotteinen suihku asunnossamme suostui viimeinkin tiristämään tipan lämmintä vettä sisuksistaan. Sinänsähän paineen puute putkistossa ei ole niin outoa, asian näkee kurkistamalla vaikkapa suihkumme varteen josta tulee enemmän vettä ulos kuin kaikista suihkun kahdestasadasta asiallisesta reiästä yhteensä.

---

Päivän kuvakimara: Suomalaisella sähköalan osaamisella kova kysyntä Jordaniassa.

Dinaareita: Huh Huh.Maanantai 21.07.2008 14:50

Pimeys hiipii tupaan ja samoin mieleen. Nyt sitä vasta todella tajuaa mitä sitä on tullu tehtyä ja mihin sitä onkaan lähteny. Vinot seinät ja kaoottinen liikennekulttuuri kertoo omaa sanaansa tästä maasta. Eipä silti, enemmän positiivisia yllätyksiä on jo kävelly vastaan kun mitä negatiivisia ennakko-oletuksia on täyttynyt. :)

Aamu ja kahdeksan. Siinä tulee olemaan tämän reissun rytmi. Kurssit näytti aika tiukoilta puristaa ja jotain kirjojakin pitäs ostaa. Onneksi ei olla tässä veneessä lainkaan yksin, mukavasti sai jo otettua kontaktia sekä kohtalontovereihin että paikallisiin opiskelijoihin. Maijalle sen verta että selviskin jo että kuka täältä olis tulossa Suomeen: Yusuf. Syy, minkä takia kommunikointi on ollu hiljasta, on koko homman epävarmuus: Jordaniasta kun ei saa lainkaan viisumia Suomeen vaan se pitää käydä Syyriasta asti hakemassa - ja Syyriaanhan täältä ei kulje edes kunnolla julkisia. o_O Lupasin auttaa parhaani mukaan kaveria sitten kunhan asiat täällä päässä selviää ja Suomen matka realisoituu. Nyt kuitenkin unta. :)


Ps. Hookahit on halpoja kun saatana, huomenna vois käydä kaupasta ostaan ja kuluttaa sitä hieman täällä kämpillä. Kuhan matka on ohi niin DHL:ltä tulee iso paketti kotimaahan... :>


---

Päivän kuvakiusaaja: Jordaniassa sähköturvallisuus otetaan vakavasti

bon voyageTorstai 17.07.2008 16:51

07:30 Herään. Huomaan nukkuneeni pahasti pommiin. Ei kun ylös ja äkkiä autoon.
07:45 Lähden liikkeelle. Ajan käytännössä itseni lähes bussin alle, turmalta vältytään hyvin täpärästi.
08:10 Olen Valkeakosken linja-auto asemalla. Bussi lipuu nurkan takaa laituriin - ja voihan saatana, käteistä on 0e. Juoksen aivan helvetin nopeaan automaatille ja takaisin, ehdin täpärästi bussiin.
08:15 Aloitan irkkaamisen, rules.
08:45 Lopetan irkkaamisen, rules.
08:55 Olen tullintorin apteekissa, ja huomaan että resepti on unohtunut kämpille. Ja ei kun hakemaan.
09:10 Huomaan bussini juuri menneen, päätän poiketa aamiaiselle
09:30 Vitun kallis aamiainen on nopeasti syöty ja paha mieli saavutettu. Vuodatan ajatukseni irkkiin samalla kun laahustan kämpille.
10:05 Käyn paskalla, laitan pyykit koneeseen ja huomaan ilokseni saapuneen perintätoimistolta epämääräisen kirjeen, jossa lukee vitun isolla velka. Totean että kyseessä on sama murheenkryynilasku josta on jo tapeltu Saunalahden kanssa ties kuinka pitkään. Vituttaa. Otan reseptin ja katoan kiireellä pihalle.
10:25 Olen taas apteekissa, vuoronumeroni tulee kohdalle - ja mitä, väärä resepti. Iso perse. Lähdenkin siis lekurin sijaan hakemaan valokuviani toisaalta. Mulkututtaa.
10:40 Hyppään takas kakkoseen ja kämpille.
10:50 Otan reseptin, onneksi myöhästyn bussista takaisin mentäessä lievästi. Takas sisälle kyttäämään siis.
11:10 Syöksyn bussiin päättärille, vaihto sentään vielä meni juuri ja juuri.
11:25 Tullintorin apteekissa saan palvelua ja piikin. Soittelen terveydenhoitosäätiölle, saan ajan kahdeksitoista.
11:35 Tapaan Aran. Vuodatan pari kyyneltä ja hänkin melkein herkistyy - tai sitten ei. Päivä kuitenkin jatkuu. Väsyttää.
11:45 Kirjoittelen lipastolla lippua ja lappua TOASnettiin tulevista muutoksista. Tulostan paperit, ja saan huomata että laitoksemme tulostusluokkana toiminut tila on pistetty säppiin. En ehdi jäädä selvittelemään vaan painelen lekurille.
12:05 Saan piikkiä. Jalkapöytään, mahdollisimman kovaa ja korkealta - vapaapudotuksena nimittäin. No, ei se mitään. Hieman lisää desinfiointiainetta ja sama piikki työntyy vasempaan olkavarteen. Vahinkojahan sattuu, eikö?
12:15 Käyn lipastolla taistelemassa tulosteiden kanssa. Haen vaksit avaamaan luokan ovea vain huomatakseni että tulostimet ovat poissa käytössä.
12:20 Moikkaan toveriani Legendaa työn touhussa. Nopeasti juteltuamme pyyhkäisen itseni 24h mikroluokkaan.
12:30 Ensimmäinen kone ei toimi.
12:31 Toinen kone ei toimi.
12:32 Kolmas kone ei toimi, mutta kyllähän tällä homman saa tehtyä kun antaa windowsin vain ladata rauhassa. Eihän tässä mikään kiire...
12:45 Tulostin ei toimi. VOI VITTU.
12:50 Saavun päätalolle. Täällähän on remontti. Eksyn.
13:00 Pääsen ulos päätalosta ja totean että ei sitten vittu tulosteta. Mikroluokka lienee suljettu, tai ainakin harvinaisen hyvin estetty.
13:05 Käyn kirpputorilla tekemässä löytöjä, mahtavaa. Kiireellä bussiin, korttikin pitää ladata ennen sitä.
13:20 Kämpillä. Tai ainakin melkein - avaimet eivät löytyneetkään taskusta! Saatanan vittu, päästäkää sisälle, huutaa pikkumyy tuskissaan oven takana.
13:25 Naapuri sattuu kohdalle. Sähläämme yhden jos toisenkin puhelimen kanssa, sillä omastani on akku loppu ja kämppämme WLAN ei sitten päästänytkään minua ulkoverkkoon.
13:35 Ovi avataan. Siinähän ne avaimet ovatkin tuolillani. Huomaan unohtaneeni pyykit. Tiskikonekaan ei toimi.
13:51 Tässä ja nyt. Seuraavaksi voisin korjata vaikkapa pari tietokonetta! :
D

ihan kaikki on vitun perseestäKeskiviikko 02.07.2008 05:16

<winelol>
<lolwine>

01:38 <pahamoka> paska ton sauniksen kanssa
01:38 <pahamoka> vitun elisakin kun meni ostaan
01:38 <pahamoka> sauniksesta on tullu aspan suhteen
ihan toista maata heti
omistajanvaihdoksen jälkeen
01:39 <pahamoka> asioin tossa just nebulallekin, vittu
kun on hyvä firma
01:39 <pahamoka> ehkä paras aspakokemus mitä mulla on
ikinä ollu :)
01:39 <pahamoka> ja aina vaan uudestaan
01:39 <pahamoka> ei koskaan oo tullu mitään turhia
selittelyjäkään että ei pysty ja plaa
plaa
01:39 <pahamoka> asiakas on tasan kuningas
01:40 <pahamoka> laitoin niille mailia että olisko
mahkut saada parempaa, vastasivat
yrityspuolelta miten on vaihtoehdot ja
niiden tilanteet
01:40 <sakamies> niinpä
01:40 <pahamoka> ja pahoittelivat kun ei ollu oikein
järkevää vaihtoehtoa tarjolla
kuluttajahintaan
01:41 <pahamoka> ilo maksaa netistä kun saatana kyllä
01:42 <pahamoka> toaskin on ihan suht ok, tosin sieltä
on tullu sellasta semipaskaa muutta
useimmiten ne on ihan inhimillisiä
01:42 <pahamoka> saunis taas sen sijaan myy tätä nykyä
vaan paskaa ja eipysty -nimisiä tuotteita
01:42 <pahamoka> ja vittuilee vielä perään ja pistää
asiakkaan juokseen
01:43 <pahamoka> vaihtuu kyllä operaattori hyvin äkkiä
kunhan joku tuo jotain vastaavaa
nettidatapalvelua tilalle
01:43 <pahamoka> ja veikkaan että siihen ei kauaa mee
enää
01:43 <pahamoka> vähän samanlainen kun nordea pankki
01:44 <sakamies> joo
01:44 <pahamoka> on muutes aika demoninen yhdistelmä:
saunalahti (=elisa) + sampo :>
01:44 <sakamies> jep :D
01:44 <pahamoka> kyl pitäs perseen alla polttaa jo, ja
aika lujaa
01:45 <pahamoka> ja kyllähän se kiirastuli siellä jo
rapsutteleekin
01:45 <pahamoka> saanko btw pistää tän keskustelun
suoraan blogiin?
01:45 <pahamoka> tainno, ethän sä mitään olennaista
01:46 <sakamies> joo, mitä tässä nyt on "niinpä" ja
"jep :D" etöö :D
01:46 <sakamies> mutta mihkä blogiin?
01:46 <sakamies> kerenny semmosen tempaseen johki?
01:51 <pahamoka> laitan galleriaan
01:51 <pahamoka> sieltä saa helposti yleisön
01:51 <pahamoka> itekin seuraan kavereiden päiväkirjoja
siellä
01:51 <sakamies> ju
01:52 <pahamoka> se on niin helppoa kun
tulee,notifikaatiot

</lolwine>

Että semmosta. Ja heitetään tähän perään nyt vielä muutamat vinkit Nokiallekin, jonka internet tabletilla tääkin blogi on kirjotettu:
- Notes ohjelma on paska. Ei mitään mahdollisuuksia tehdä vähääkään kehittyneempiä kikkoja, kuten pyyhkiä nickejä ja timestampeja tästäkään tekstistä pois. Kaikenlisäks koko laite menee juntturaan jos erehdyt vaihtamaan tiedostoformaatin huonosti muotoillusta html:stä tekstiks ja avata sen jälkeen valikkoa. Jos on pakko säilyttää muotoiludatat erikseen, xml ja rtf on keksitty. Idiootit. Ja laittakaa nyt jumalauta tähän laitteeseen se kalenterikin jo joskus.

Ps. SSH/konsolipetterit: olis kiva jos tällä laitteella pystys kopioimaan konsolista, joka ajaa ssh:a (irc siis tässä tapauksessa) tekstiä ilmankin että se on hippaa rand()-funktion kanssa. Selectionit katoo kun konsolin sisältö "päivittyy". Korjatkaa, homot.

PPs. Linux-penat: ,,|, Painukaa vittuun.

PPP :
D s. Selainkin on ihan paska, yritäppä editoida vitun isoa textfieldiä (couchsurfing, gmail). Kiva kun teksti tulee minuutin jäljessä. Ja missä helvetissä on pikahakuominaisuus?! Hankkikaa se opera takas ja lakatkaa leikkimästä tietokoneinsinöörejä kun ette selvästikään osaa.

Pppppppsssss: Ja voi vittu pc-suite... Hankkikaa jo elämä. Melkein näytti jo lupaavalta, sitten tuli uus versio - ja mitä käytettävyyden riemujuhlaa. Selkeät tekstilabeloidut nappulat oli pakko vaihtaa symboleiks, jotka on revitty jostain hevonvitusta ja näyttää rumemmilta kun ne vähät kuvat mitä edellisversiossa oli käytössä. Ja puhelimenkin ko. Devil's homo machine hukkaa vaan ~kuus kertaa useammin kun entinen versio. Voi verinen perse tätä menoa!

</winelol>

*snap*

pajamokaSunnuntai 09.12.2007 04:53

eldorado
paetkis
massacres
eclipsed

:
D !

vittu Kajaani.Sunnuntai 26.08.2007 17:51

Koska juna-aseman vessa maksaa tasapuolisesti kaikille asiakkaille euron (1€), taidan käydä asioimassa aseman ulkopuolella.

Kajaanissa kasvaa muuten ihan kivan näkösiä koivuja.

Vittu.

Valkeakoskelta.Sunnuntai 19.08.2007 16:28

Lotilanjärvi liplattelee vieressä ja radiopuhelin kädessä soutukisojen toimarina. Ihan jees ku aamiaistakin just sain, mutta kelpaa sitä silti miettiä miten lomansa viettää :> Tosin, tää aika kotikotona on kyllä jo tässäkin muodossaan kevyesti rentouttavinta mitä taas tälläkään lomalla on ehtiny tekemään, ja lienee jääkin siihen asemaan.

Ps. Eilen illalla oli irkkubaarissa Toton roudareita. Sedillä oli hassut aksentit ja hauska asenne.

Pps. Pelatkaa sitä hirsipuuta tai vedän teidät palleista kattoon.