joskus sitä uskoo ihmeeseen
vieraaseen ihmiseen
harhaan todelliseen
totuus kaivaa kuoppaa
sen pettymykset peittää
että uskoi edes hetken
teki elämän pienen retken
se puhdistaa ilmaa
taas jaksaa hetken filmaa
kulkea yksin sitä siltaa
katsoa miten se hohtaa
kuvaa uudesta kuusta
tähdistä kirkkaista
elämän filmiin ne heijastuu
kaikki valheet kun paljastuu
aurinkoon hetkeksi kietoutuu
kunnes taas yöhön unohtuu