IRC-Galleria

olihan se odotettavissakin
tulee vielä tällainenkin päivä
osittain ehkä väsymystä
harmaan ilman aikaan saannosta
minä todella olen surullinen
kyyneleet virtaavat poskilla
kaikki ajatukset liittyvät sinuun
mietin kuinka käpertyä kainaloosi
katsoa vesipisaroita ikkunoissa
kuinka taas pitäisit kiinni tiukasti
kuinka olisit se mitä olit joskus
ihminen jota todella rakastin
kuitenkin jos nyt olisit tässä
hakkaisin sinut luultavasti sateenvarjolla
sillä minun rakkauttani ei vaan ole
ei ehkä edes sitä tunnetta tai
tiedänköhän enää mitä se on
tuskin sitä tiedät sinäkään
vaikka siitä jaksat minua muistuttaa
edelleenkin rakkaudestasi
kuitenkaan en siihen usko
en usko sinuun enkä mihinkään
nyt vain on paha olla
kyyneleetkään eivät helpota
en edes tiedä miksi itken
miksi ajattelen sinua tai sitä
mitä sinä joskus olit
se mitä nyt olet on kaikki se mitä
minä en koskaan halunnut
tai tule edes haluamaan
se mitä minä kaipaan on
vuosien päässä menneisyydessä
unelma jonka rakennan yksin
sinä jaksat edelleen haukkua minua
pidät minua rumana oksetuksena
miksi sitten jaksat välittää
yrittää kaikin tavoin omistaa
edes jotain osaa elämässäni
hallita ja määrätä
laitat minut anelemaan lupaa
nautit kun saat valtaa
saat minut luovuttamaan
luulet minut esittävän jotain
kaikki tietävät heikkouteni
siltä minun pitäisi pelastua
ehkä se mitä minulle sanot
on juuri ne kauheat sanat
mitkä sinulle pitäisi sanoa
kaikki se mitä sinun oma peilikuvasi
sinulle kertoo
sinusta puuttuu iso pala
eikä se koskaan löydä takaisin
enkä enää tule minäkään
etkä sitä saa edes halutakkaan
et sanoa minulle parempaa
sinäkö muka ajattelisit
jotain muuta kuin itseäsi
minua sinun ei tarvitse suojella
sinusta ei sihen enää ole
ei sinun pitäisi edes yrittää
eikä minun pitäisi enää vuodattaa
ei edes näitä kyyneleitä
olkoon ne viimeiset tänään
ajatukset siitä mitä vaan ei ole
huominen tuo lohdun
uuden paisteen auringon
kunnes taas hajoan