IRC-Galleria

Mulla on kivaa vaikka George W. Bushin ja Saddam Husseinin kanssa lukitussa huoneessa jos viinaa löytyy. Eli lyhyesti. En tuntenut itseäni kenenkään kaveriksi linjani pikkujouluissa. Itsehän kirjoitin itseni ulos niistä piireistä. Pyrin silti hymyilemään. Ei paljoo auttanut alussa. Tupakalla piti käydä. Selventää vähän päätä. Oikaista ajatuksia niin sanotusti.

Join olutta. Kun sitä joi tarpeeksi, niin pääsi humalaan. Olen parhaimmillani humalassa. Tai humalakrapulassa. Niinkuin tänään koulussa. Loppuillasta kaikki olivat aika viinalla terästettyjä. Oli helvetin hauskaa. Suoraan sanottuna ei voi ymmärtää, kuinka voi olla niin hauskaa. Meillä oli jopa jonkunlainen yhteishengen tunne siellä. Vaan siellä tosin. Tänään olin taas oma itseni. Oon meidän linjan homoin jätkä.

Tänään koulussa oli luovaa kirjoittamista. Sopi minulle. Kirjoitimme kaksi juttua, joille annettiin noin puoli tuntia aikaa. Toiseen annettiin ensimmäinen virke, josta piti jatkaa ja toiseen piti valita valokuva. Löysin vanhan kuvan, jossa suomalainen sotamies seisoo hevosen vieressä metsässä. Takana luki: Huoltosotamies ja huoltojuhta, jonka selässä kamiina. Kuva iski minuun. Menin paikoilleni ja mietin, minkälainen kyseisen kuvan mies oli ollut. Entä hevonen? Kuolivatko he taistelutantereelle? En tiennyt. Kehitin mielessäni tilannetta. Mietin mitä sodassa oikein silloin tapahtui. Sain itseni niin sisään siihen valokuvaan, että itkin. Onneksi kukaan ei huomannut. Olisin tietysti voinut aina tekaista selityksen piilolinsseistä.

Luettuani tekstini ääneen ryhmässä, ihmiset menivät aika sanattomiksi. Se johtui krapulan aiheuttamasta tunteiden ylikorostumisesta. Ja siitä, että luin sen mahdollisimman harkiten ja tunteella.