IRC-Galleria

Mun lukutahti on hidastunu liikaa. Kolmeen kertaan en tällä menolla pääse ton kirjan kanssa. Väsyttää enkä muista yhtään mitään yksityiskohtia ja koko ajan suuretkin linjat katoavat muistista, kun tulee uutta kamaa uusille vuosille.

Jenkit on kusipäitä, mut se tuskin on mikään uus asia kenellekään. Ne on ollu ja tulee olemaan. Odotan innolla sitä, että dollari kärsii totaalisen inflaation ja maailma tuhoutuu!!! Tai en. Tj.

Israelin juutalaiset on hassuja. Tälle on pohjaa. Ei siellä alueella tosin muitakaan hirveen fiksuja ihmisiä ole (en yleistä, en). Pitäis varmaan matkustaa sinne, ni vois tuntea itsensä fiksuks. 1947-48 Israelin valtio synty, kun britit anto sen tapahtua jenkkien painostuksesta. Samalla hetkellä (ja ennen sitä) paikalliset jutskut potki (ja murhas) muita kansallisuuksia ja uskontokuntia pois alueltaan. Nationalismi vedettynä överiks. ...ja öljy.

Jenkit tuki alueella monien maiden omien kansojen vihaamia hallituksia, koska se turvas jenkeille öljyn. Jenkit tuki myös palestiinalaisia. Ja israelilaisia. Ja 'bout kaikkia. Aseita ja rahaa. For oil!

Voisin ottaa oluen. Viime yönäkin näin unta, jossa litkin viskiä.

Luin tänään aamulla lehtiä niin pitkään, että mun aikataulut kusee oman tärkeemmän lukemisen suhteen.

Kuitenkin, luin pitkän tovin Kirkko ja Kaupunki -lehteä. Siinä oli mielenkiintosia juttuja. Sain siitä idean, että ens vuoden alkuun sais varmasti lehtien palstoille huutavat otsikot kuinka kirkko kaatuu sisäsien ristiriitojen paineessa. Tai melkeen. Joka tapauksessa ens vuodesta on tulossa jännä. Tänä vuonna tapetilla naispapit ja ens vuonna homot. Kaikkia ei vaan voi miellyttää. Lopputulosta voi vaan spekuloida.

Jossain lehdessä juttu siitä kuinka useat (jotkut satunnaiset juttuun valitut) opiskelijan alut lukee pääsykoekirjat 5 kertaa. Mä tähtään kuitenkin siihen kolmeen. Ja epäilen onnistumistani. Kaks menee helposti. Yksityiskohtia ei voi tässä ajassa kuitenkaan enää kaikkia oppia. Pitää alkaa muistaa vuosikymmenten tai -satojen tarkkuudella tapahtumia ja miettiä maailman menoa valtiopohjalta. Siten vois muistaa asioita. Sit muuten sen kaiken suuremmassa mittakaavassa tapahtuneen voi muistaa vetämällä loogisia johtopäätöksiä. Kuten, että kun orjakauppa lakkautettiin, niin orjuus lisääntyi Afrikassa. :) Tää on tätä.

Mun otsikot on parantunu tekstien kärsiessä. Onneks kaikki vaihtelee.

Oon myöhässä aikataulustani, ja jos haluun tänään päästä sataan sivuun, se vaatii lukemista noin puol kahteentoista. Katotaan mitä kerkee ja jaksaa. Niskat jumissa eilisestä.

Oon lennättimessä ja höyryissä. Kamaa vielä ihan mukavasti, että toi alkaa tiivistyä mukavahkonlaisesti toi kirja. Enemmän tapahtumia lyhyemmässä ajassa. Näillä mennään boys 'n girls.

Satuin ihan muuten vaan vilkaisemaan Stadin lipaston nettisivuja eilen ja totesin, että pääsykokeeni ovat jo 6. päivä. Olin elänyt uskossa, että ne ovat vasta 16.. Olin siinä hiljaisena iltana joskus kahdeksan maissa potemassa pientä krapulaa, mutta se krapula päätti poistua ruumiistani, kun sydän meinasi pysähtyä. Vedin sitten vain syvään henkeä, laitoin koneen kiinni ja hain pääsykoekirjan käsiini. Jos sitä vaikka alkais lukemaan. Puoltoista viikkoa aikaa, enkä oo lukenu kirjaa kertaakaan läpi. Huh huh.

Ei mikään yllätys, että näin käy mulle.

Tänään 100 sivua. Mielenkiintoisin tieto oli, että mongolit asensivat tykkejä kameleidensa selkään 1700-luvulla. Selvä. Veikkaisin, että saatto olla aika kertakäyttökameleita. Mene tiedä.

500 sivua koko maailman historiaa. Sosiaalinen ja taloudellinen aines. Alkaen ekoista keräilijöistä ja päättyen nykyaikaan. Ei tota ihan tämmönen perusmeikäläläinen opi tässä ajassa.

Samalla tavoin kuin aavikolle janoon kuolemaan jätetty sielu askeltaa koko ajan eteenpäin, vaikka tiedossa varma kuolema, niin mä luen viimeseen asti. Only quitters quit.

Kyl mä silti realisti oon. Harmi vaan, et tällä kertaa en todellakaan halua ajatella koko asiaa.

Jos joku lukee tätä paskaa, ni tietää, et mua on turha pyytää kaatamaan viinaa (ainakaan hirveitä määriä) pieneen aikaan. Katotaan sit 6. päivä illalla, kun hirtän itseäni katulyhtyyn.

Toi tiivistää oikeestaan paljon. Jos siihen lisätään vielä tendenssi alistua muottiin, joka on valheista valettu, niin saadaan aikaan monivivahteinen soppa.

Joskus sitä, siis ihan joskus harvoin, tulee mietittyä, että mitä varten pitää esittää jotain muuta kuin on. Sitten lopulta vaan tajuaa, että se tulee niin luonnostaan, että muuhun ei juuri enää kykene. Ja jos yrittää olla omana itsenään, niin siinäkin käytös menee niin tarkoin kontrolloiduksi, että sitä ei voi enää kutsua normaaliksi - tai vapaaksi.

Eilen ilta alko semmosella jutulla, että oli pakko vaan pyrkiä poistamaan mielestä se, mitä juuri kuuli. Se ei tuntunu yhtään hyvältä, kun paras kaveri pyytää anteeksi päätöstään, joka ei ole sinänsä mitenkään ajankohtainen. Ja kun perustelut on sitä, että kuuntelijalta ei löydy voimavaroja toimia tehtävässä, niin sitä ottaa luonnollisesti itseensä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että jos näytöt olisi olleet muunlaisia kuluvien vuosien aikana, niin tilanne olisi eri. Itse olen sänkyni pedannut. Tai jättänyt petaamatta.

Tosin päätös oli järkevä. Tai se voi olla. Se oli edelleen hieman auki ja siinä on semmonen villikortti, jonka pöytään iskeminen sattuu mua henkilökohtasesti jo niin paljon, että teen luultavasti sen seurauksena jotain tyhmää. Tai sitten mä vaan hymyilen tyhmää hymyäni ja olen niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Perinteinen skenaario.

Mä en mieluummin mieti sitä.

---

Pari olutta ja kruisailemaan kaverin autolla. Ei kuulu mun harrastuksiini, mutta vaihtelu oli piristävää. Shaggyn luukuttaminen täysillä pitkin yö-Helsingin keskustaa oli oma elämyksensä.

Juotiin pari shottia kossua ja tajusin ettei musta tuu koskaan venäläistä. Juotiin pikkushottilaseista ja venakot imee vodkansa helposti yli 4 senttilitran laseista. Ei kykenis.

Jossain vaiheessa tunne, että nyt Mamaan perkele. En muista mikä siihen ideaan ajoi, mutta jostain se kuitenkin kumpusi. Jos se tuli sydämestä, niin pitänee ottaa huomioon, että se pumppas aika terästettyä verta.

Soitto tytölle, joka olis saattanu olla Mamassa. Ei ollu, mutta oli Man's Streetillä. Kutsu sinne. Multa pieni harkinta, koska se paikka on jo aika karhu mesta. Oisin kuitenkin loppujen lopuks jopa menny sinne, mutta tyttö soitti takas, että ehti lähteä sieltä. Ehkä se oli parempi niin.

Törmättiin jätkään, joka oli löytäny itselleen naisen. Ja se nainen oli harvinaisen mukava ihminen. Huomas, että sillä oli graafista talenttia, kun satuin tsekkailemaan joitain sen valokuvia ja töitä. Onnea niille. Joo joo.

Oli uskomaton sumu, eli jännä ajokeli. Käytiin Seurasaaressa. Tai sen liepeillä. Vein porukat siellä sijaitsevaan rautakautiseen kylään, joka oli siinä säässä, niin sairaan vaikuttava, että melkeen itki sitä, että kameraa ei ollu mukana. Ja se vanhanaikanen purje/soutuvene siinä yössä lillumassa sumuisessa, synkässä vedessä. Eikä mitään merkkejä nykypäivästä. Oltiin aika suut auki. Vau. Yllätin jopa itseni, kun löydettiin sinne mestaan. Samalla tiesi, että sitä hommaa ei voi uusia, koska niitä olosuhteita ei tule juuri koskaan.

Illan viimeset tunnit mattolaiturilla. Istuttiin ja katseltiin merelle vienon tuulen puhaltaessa. Olin antanut takkini kaverin tytölle, koska sillä oli kylmä. Sää oli silti kohtuullisen lämmin. Kello läheni kuutta.

Autolla oven eteen himaan. Päässä sykki sen verran, että osas odottaa jysäriä aamuks.

Ja viisuvoittaja oli lepakko.

Ja Kitkerät neitsyet on tänään Mamassa.

Meinasin ratketa ilosta eilen. Oli vaan niin ihanan vapaa tunne ja... paskanvitut!

Kärsin ehkä eilen semmosen ns. lievän pettymyksen. Kiinnitin itsekin vasta eilen huomiota siihen, että jos mulla on fiilis, että olisin mieluummin jossain muualla, niin poltan ketjussa. Tällä hetkellä keuhkoissa tuntuu siltä, että oon syöny sisääni kadullisen maantiepölyä.

Ja kaikki ne viinat? Joojoo ihan sikana tenutin eilen. Oksentelin vaan ympäri Stadia, eli en. Join 2 olutta ja 2 lonkeroa ja menin kiltisti nukkumaan klo 12. Nyt niin freesi olo, ettei mitään.

Kun kaveri eilen mut tuntien huomautti, että varmaan poistan kaikkien heolaisten numerot tänään vittuuntuneisuuksissani kännykästä, ni ei se kovin väärässä ollu. Se nimittäin kävi mielessä. Jouduin kuitenkin toteemaan, ettei se nyt ihan noin voi mennä. Ei ollu munaa, ja mietin mahdollisuutta nähdä ne ihmiset vielä kesän aikana kertaalleen. (Vähän niinku yläastekaveritkin.) Mut ei siitä varmaan mitään tuu. Tai siis ei tule.

Varmasti helpompi keskittyä lukemiseen, kun tietää mitä kaikkea on jättäny vuoden aikana tekemättä. Vaan niin paljon asioita, joille ei oo saanu tehtyä mitään. Jos saan 5 sivua luettua tänään, ni pidän sitä onnistuneena suorituksena.

Ynnättynä, eilinen oli kokonaisvaltaisesti perseestä. Paska päivä. Ja ei tehny tippaakaan hyvää mennä nukkumaan. Ei tehny.

Amnestylla on samanniminen kampanja. Mut se koskee naisten oikeuksia. Do I care?

Ignacio lay dying in the sand, a single red rose clutched in a dying hand.
The women wept to see their hero die.
And big black birds gathered in the sky...

Aaaaaaaaaaaaaahhhhhhhh!!!!!!!!

En pystyny lukemaan sanaakaan. Tuijotin kirjan kantta melkeen 2 tuntia. So I gave up.

Some other time, some other place... Vitut, aina se on sama.

Nyt pointtina saada perse ylös sängystä ja se pystyyn. Tj. Eli jotain bilemusaa niin täysillä, että tärykalvot särkyy. Sit Romanoon syömään ja vois tänään käydä vaikka Alkossa. Ihan muuten vaan. Vaikka kattomassa löytyykö sieltä Lindeman's Kriekkiä. (Pidin siitä jo ennen, ku se tuli tavallisten ihmisten tietoon lehtien kautta.)

Tomorrow I'll be sipping beer in Pattaya beach.
Singha beer, don't ask no questions, Singha beer, won't tell you no lies...

Pää täyteen. Kytken vaikka ristiin jos menovesi loppuu. Tänään ei välitetä elämästä. On vaan pakko vetää, ku huomista ei ois ollenkaan.

Eikä sitä tässä maailmassa olekaan, ei millään väliä enää vittujakaan.

Tänään kirkasta, neutraalia ja puhdasta sekä tummaa, mausteista ja tuimaa VIINAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!

Gimme one, two, three, four, five, six, seven, eight, nine, ten bottles of gin.

If I had the guts to do it, I'd take the long goodbye, instead I love her long and hard, and love 'till I die...

12345678910BottlesOfGin!

GIIIIIIIIIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

...

Ei mun pitäny, mut halusin ite muistaa.

Vika päivä. Aulassa tuttuja naamoja. Pari kuukautta enkä muista niistä yhtäkään. Sama tilanne tytön kanssa, jonka näin Swengissä. Oli pakko tervehtiä, koska en ollu koskaan hyvästelly sitä, mutta nyt olin jo unohtanu sen nimen. Sillä sama juttu. Ihminen jaksaa, koska se kykenee unohtamaan.

Joku hyvin energinen mies päätti runoilla, eli laulaa, yhden hölmön laulun draamalinjalle. Esiintymisvarmuus sata ja päälle. Tuleva pastori tai jo valmis sellanen. Arvaus.

Ku kaikki ei mene niin kuin elokuvissa, niin ihmisillä on pääsykokeita, ja ne haluu lukea niihin. Ei mitään kovaa yritystä illan suhteen. Mua ei edes hirveemmin kiinnostanu. Kaikki mitä siinä ympärillä tapahtu tuntu niin irralliselta. Olin ihan väärässä paikassa, väärien ihmisten ympäröimänä. Helvetti sentään, enhän mä edes tunne niitä!

Ylläri.

Sain lippua ja lappua ja ruoka oli perseestä. Kuitenkin piti syödä paljon ja hartaasti ettei tullu tuhlattua vikaa ateriaa. Oisin silti halunnu olla jossain muualla.

Kävelin tahallisesti hidastetusti ympäri sitä taloa ja koitin painaa mieleen yksityiskohtia, joita muistella joskus. Meinasin hakea koneelta talteen kaikki siellä olevat tietoni, mutta kun tajusin, että usb-palikka oli himassa, niin iski väsymys. Jos oltais oltu DOSsin puolella, niin komento ois ollu "delete *.*". Turha kysellä mitä kaikkea meni.

Lopulta oli pakko astua ovesta ulos. Ja kun se ovi sitten paukahti takanani kiinni, niin käännyin vielä katsomaan sitä olkani yli. Se ovi oli tosin vain ovi. Ja siitä voi kulkea ohi. Kaikki sen takana tapahtunut oli mennyttä aikaa. Jäikö mulle muistoja? Hyviä semmosia?

Kävelin ehkä hitaammin kuin koskaan himaan. Matkalla kuuntelin epätavalliseen tapaan Christyä, koska sen biisit sopi jotenki tunnelmaan. Vastaan käveli vanhempi mies ja suorastaan odotin, että se kyselis kuka on kuollu.

Seuraavaks lukemaan. Eli valehtelemaan itselleen. Miks mä yritän ja kenen takia? Ja enhän mä edes lue...

Olin niin fiksu, että jätin tietenkin kaikki paperini toimitukseen. Kiva käydä aamulla hakemassa ne sieltä. Plussaa oli etten myöhästyny (varmaan ekaa kertaa) koulusta.

Mun piti tuoda joku tai jotain juttuja mukanani tunnille, mutten kehdannu. Paskaa mikä paskaa. Who fucking cares anyway?

Olin päättäny vetää päälleni mummin ostaman puseron, jotta sitä tulis edes kerran käytettyä. Se ei ollu oikeen... no... ihan sama. Raitapaita. Jee. Se ois saattanu mennä jos oisin ollu nuorempi. Nyt tunsin itseni niissä kuteissa idiootiks. Tosin idiootilta musta tuntuu aina muutenkin.

Kaikilla oli ollu erilaista. Mun hyöty oli ollu, et opin miljoona asiaa. Tulenko koskaan enää käyttämäään niitä opittuja juttuja on ihan toinen asia erikseen. Toivottavasti kaikilla oli hauskaa. En tietenkään jaksanu juuri kuunnella.

Tauolla näin kadulla tytön, jota en ollu nähny vuoteen. Moikattiin, mutta sillä oli kiire töihin. Harmi. Tosin se ois varmaan ihmetelly miks näytän ihan idiootilta, mut...

Piti miettiä porukalla, että mitä tehdään huomenna. Päätös: ei mitään. Ensin ketutti, mutta loppujen lopuks ihan hyvä vaan. Voi lukee. (Not that it's of any use.)

Perjantaina vika päivä. Loppujuhla ja jotain sontaa. Väsyneitä kommentteja puolilta ja toisin, että ei oikeen jaksais lähteä juhlistamaan koko hommaa mihinkään. Juueivittu. Ei lähdetä! Vitun tyhmää ois kuitenki! Mulle sopii vitun hyvin, että perjantaina käyn koululla hakemassa jonkun vitun valkosen mustalla töhrityn paperinpalan ja haistatan vitun ruususta elämää noille kaikille linjalaisille. Ei mua niitä kiinnosta enää ikinä nähdä. Ei varmasti. Vois oikeestaan koko perjantainkin skipata.

Ja jotkut oikeesti kuvittelee, et niillä on jotain tähdellisempää elämää ja v ä s y t t ä ä. Vitut. Hokkasen sanoin: Ei pysty, liian hapokasta.

Taas pirtee olo, kun pääs pois. Puolessa matkassa himaan tajusin, että mulla oli kädet koko ajan puristettuna nyrkkiin. Vähän tense-olo. Ei vituttanu. Ei missään nimessä. Sain oikeesti pysähtyä ja tapella itseni kanssa, että sain ne kädet auki.

Tää on paska maa. Kaikki kuvittelee olevansa jotain, vaikka on ihan paskoja. Mitään muuta täällä ei voi tehdä kuin nussia. Saatana. Ja oikeestaan vaan sitä mä aion tehdäkin, ja sitten mä lähden helvettiin täältä.