IRC-Galleria

Lauantai alko aivan loistavasti. Otettiin ystäväni kanssa koko päivä viunaa ja istuskeltii auringossa. Musiikki soi ja meillä oli kivaa. Oikein kunnon kesäpäivä.
Sitte ku veressä oli sellaset 3,5 promillea, saatii aivan mahtava idea: lähdetään Lahteen. Ja alamäki alko... :)

Tai oli sielä ihan hauskaa jonkin aikaa mut sit suunta muuttu. Lyhyestä virsi kaunis: Huomasin yhtäkkiä istuvani keskellä Lahden keskustaa naama verta vuotavana, polvet paskana ja käsi auki. Auts. Ja mä itkin... siis MINÄ ja julkisella paikalla. En voi siis virallisesti enää koskaan mennä kyseiseen kaupunkiin =)
Noh, onneks paikalla oli muuan tuttava joka luotsasi mut turvalliseen paikkaan, rakkaan ystäväni Sarpe^n luokse. Menin sinne nuolemaan haavojani ja itkemään vähän lisää. Ja siis tässä vaiheessa on pakko kiittää sitä nuorta herraa, joka piti musta huolen ja Sarpe^a, joka heräsi keskellä yötä kuuntelemaan mun traagista tarinaa :D

Kaikkihan me tiedetään miten asiat on aina niin kamalan dramaattisia kännissä ja tuntuu, että koko elämä kaatuu just nyt ja siihen paikkaan. No sellanen olo mulla just oli. Tuntu, että maailman tulee loppuunsa ellen pääse omaan kotiin, ja heti. Ja kenelle mä sitten soitan? No sille jätkälle johon olen ollut palavasti ihastunut mutta jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä kahteen kuukauteen. Siis oikeesti. Luoja yksin tietää, miks mä sille soitin mutta soitin kuitenki. Ja mitä se uskomaton ihminen tekee? Tulee hakemaan mut. En pysty vieläkään ymmärtämään sitä. Meikä soittaa ympäri juovuksissa naama veressä sille keskellä yötä ja se nousee sängystä ja ajaa hakemaan mut. Uskomatonta... on ihanaa huomata miten ihania ihmisiä maailmassa vielä on ja vielä ihanampaa on huomata, että ainaki kolme niistä ihmisistä on mun elämässä. Lucky me :)

Joka tapauksessa oli taas vaiherikas reissu. Yleisen sensuurin ja hyvän maun takia on pakko jättää osa kertomatta, mutta yleiskuva välittynee silti :) Täytyy kuitenkin todeta, että on suoranainen ihme, etten tässäkään reissussa kuollut. Makasin sentään jossain vaiheessa keskellä katua Lahden keskustassa :D
Nyt on aika, että tämä tumuprinsessa rauhottuu ihan asteen tai pari... hyvä tuurikaan kun ei kestä ikuisesti.
Mutta kiitos kaikille asianomaisille, jotka varmaan itsensä tunnistaa =)

Masennus. Se imee syvimpiin syövereihinsä eikä sieltä pääse pois. Tuntuu, että hukkuisi. Jalat eivät enää jaksa polkea loputtoman syvää vettä, jotta pää pysyisi pinnalla. Mieli turhautuu, kun tajuaa, että ellei pian tee jotain, kaikki on menetetty. Sieluun kasvaa viha. Viha kaikkea ja kaikkia kohtaan. Kukaan ympärillä ei ymmärrä, et edes itse ymmärrä. Tuntuu pahalta, surulliselta ja eksyneeltä, muttet ymmärrä miksi. Ja siinä vaiheessa kun ymmärrät miksi siltä tuntuu, olet jo niin syvällä vedessä, että hukut.

Tiedän, ehkä hieman melodramaattista. Pistetään väsymyksen piikkiin.
Ja miten ihminen voiki olla näin väsyny?? Enkä siis tarkota sellasta ”voisin nukkua koko ajan” väsymystä, vaan enemmänki sitä ”en jaksais nostaa edes kättäni”. Eikä asiaa auta siis lainkaan ne iänikuiset sydänsurut ja maailman masentavimmat unet, joita olen nähnyt muutamana yönä. Sit vielä ku siihen lyödään sekaan tän viikon työvuorot, ni saadaa mustaki puristettua ulos pientä teiniangstia :)

Eli tämä viikonloppu on siis kaikenkaikkiaan villi. Olen iltavuorossa koko viikonlopun joten fillaroin siis illat pitkin keskustaa ja katselen, kun muut suuntaavat kohti baaria. Jeij.
On se sitten loistavaa olla sinkku. Ei nimittäin ole velvollinen tilittämään menemisiään kenellekään. Ja jos tästä menosta pitäs alkaa raporttia jollekin pitämään, ni uskon, että mielummin purisin irti oikean käteni.

Pääsin kuin pääsinkin rokkaamaan yhdeksi illaksi... toivottomalta näytti jossain vaiheessa ja kävin jo melkein pumppaamassa pyörän kumit fillarireissua varten. Mutta onneksi paikalle saapui uljas prinssi upealla punaisella jenkillään :)

Voi että... sitä fiilistä on mahdoton sanoin kuvata kun istuu jenkin etupenkillä kellohame päällä, rokki pauhaa ja kauniit kesämaisemat vilistää ohi. Ihan sellanen Suomi-leffa-tunnelma :) Täytyy kyllä myöntää, että mä oon aika vähään tyytyväinen, mut jo se pelkkä matka sinne olis riittäny pelastamaan mun puol kesää.

Noh, ilta meni sitte ihan kivasti. Selvinpäin reissuun lähdin mut sitte jotenkin harhauduin ottamaan "ihan vaan muutaman paperinohuen". Illan loppusaldo olis sitte melko värikäs.... mutta toki hauska =)
Likat makso mulle 10€ siitä, että käyn kehumassa (seksipuhelinäänellä) kahden hyvin yrmynnäköisen poliisin "pamppuja"... Sarjassamme, älä yllytä yllytyshullua :D Ja sitä sarjaa sitte kestikin koko loppuillan. Kävin mm kokeilemassa voimiani siinä pelissä jossa pitää lyödä jollain ihme lekalla mahdollisimman kovaa ja saada se juttu "kilahtamaan" sinne kymppiin. You know? Ton sekavammin sitä ei kai voi edes yrittää selittää :)
Ainii, sit mä tietty aivan häpeilemättömästi flirttailin sellasen aivan käsittämättömän upean järjestyksenvalvojan kanssa... oli meinaan aika porno mies :) Koko ilta oli hyvää osoitusta siitä, miksei mulle pitäs antaa viunaa... ja miksei mua ikinä, IKINÄ, saa yllyttää mihinkään :D
Mut olipa ainaki yhden illan niin hauskaa, etten muistanut mitään pahaa moneen tuntiin. Mukaan lukien sen jätkän jota ei saa mielestään kuin vain lobotomialla :)

Kaikenkaikkiaan aivan loistava yö... Rokki pauhas ja hameenhelmat hulmus. Mitä muuta voi pyytää? :)

Jepjep... se viikko sittenkin loppui. Loputon perjantaipäviä päättyi onneksi onnellisesti kun rakkaani unelmaiseni Sarpe^ saapui Heinolan villiin maailmaan. Tosin villiä tämä meno ei ole... kaukana siitä.

Eilinen oli niin mycket traumaattinen, ettei siitä ilmeisesti selvitä ilman lobotomiaa vastaavaa määrää alkoholia. Tequila saattaisi tässä tapauksessa toimia parhaiten, sekun kihoaa suoraan otsalohkoon. Tosin voi olla, että vastassa olisi fataali alkoholimyrkytys ennen kuin päästäisiin siihen mielentilaan, ettei mikään enää tunnu missään.

Onko ihminen luonnostaan masokisti? Siis silloin, kun sattuu eniten sitä vaan kaataa suolaa haavoihin. Ja hieroo. Kun mieliala on muutenkin ihan ranteet auki, ni ei muuta ku nyyhkybiisit pauhaamaan ja juhannuksen kuvat diaesityksenä pyörimään. Talk about pain! Jessus... :) No mut hey, sitä kai saa mitä tilaa... tai sillee. Kuka siis pakottaa rakastumaan?

Valoa on kuitenkin tunnelin päässä... kirkastakin jopa. Huomena (jos hyvin käy) meikä tyttö bailaa aivan sairaan nättinä Nastolan Rautalankafestairella. Hip hei hurraa!! =)
Tosin, mun tuurin tuntien, sekin kaatuu johonkin älyttömään yksityiskohtaan, jota en ole huomioinut. Kuten kyytipolitiikkaan... Mutta jossei muuta, minä vaikka saatana fillaroin sinne :D

Oh God! Mä oon aivan vakuuttunut ettei tämä viikkon lopu koskaan... Se, joka väitti, että torstai on toivoa täynnä, tarvis jonkin näköisen mielialalääkityksen. Onko olemassa kamalampaa päivää?
Viikkoa on siis kulunut jo ainaski sata vuotta eikä silti ole vielä edes viikonloppu. Siis oikeesti! Kuinka kauan voi yksi viikko oikein kestää?!?
Koko päivän kruunasi tietysti se, että olet pyöräillyt kaatosateessa 8,5 tuntia. Jei!

Ja juuri kun luulee, että päivä ei voi enää huonontua, se tekee juuri niin. Törmäät siihen ihmiseen, jota olet koittanut koko viikon vältellä. Kyllä te tiedätte sen tyypin: Teillä on aina ollu vähän jotain, välillä enemmän, välillä vähemmän. Molempia kiinnostaa kovasti mutta toista ei ilmeisesti ihan niin paljon, että asia koskaan etenisi kovinkaan pitkälle. Sitte te vietätte juhannuksen yhdessä ja on niin saatanan ihanaa. Tämä on siis se ihminen, jonka nähdessäsi haluat näyttää hyvältä. Tai ei, ei hyvältä, vaan tappavan hyvältä. Ja eikö se ihminen kävele tänään paikalle juuri silloin, kun olen ilman meikkiä, hiukset sekaisin, paskasissa vaatteissa työntämässä tortillaa naamaani. Siinä minä sitten istuin salsakastike valumassa pitkin leukaa ja tuijotin epäuskoisena miestä, johon olen palavasti ihastunut, ja joka näyttää AINA tappavan hyvältä. Oikeesti, ranteet auki!

Eli, kuten todettu, torstai on aivan perseestä. Koitan lohduttautua sillä, että huomena on ihan oikeasti perjantai ja viikonloppu alkaa. Luojalle kiitos! :)

Olet ulospäin suuntautunut, sosiaalinen, käytännöllinen ja pidät asiat järjestyksessä. Ihmistyyppisi on ylpeä kyvystään tuoda harmoniaa, viihdyttää ja pitää huolta toisista. Velvollisuus ja vakiintuneet tavat ovat sinulle toisarvoisia. Kaltaisesi ihmiset ovat lämpimiä, ystävällisiä ja luonnostaan työskentelevät toisten ihmisten kanssa, organisoivat ihmisiä ja tapahtumia. Sinulle soveltuvat ammatit myyntitykistä, terveysalan, opettamisen ja juontamisen alueilta. Saatat löytää itsesi kerhoista, yhdistyksistä, komiteoista ja muista toimielimistä, joissa ryhdyt siekailematta vapaaehtoiseksi vaikkapa avustustyöhön. Olet perinteitä kunnioittava, konservatiivinen ja lojaali. Teet ahkerasti työtä, ja uhraat aikaasi perheelle ja ystäville. Sinun voi olla vaikea sietää ihmisiä, jotka toimillaan tai tekemättä jättämisillään loukkaavat toisia. Usein annatkin heidän kuulla kunniansa! Vaikkakin saat tyydytystä siitä, että voit olla hyödyksi, tarvitset toisten sanallista ja näkyvää arvostusta ja kiitosta hyvästä työstäsi. Jos sinua ei kiitetä, vaikka omasta mielestäsi olet tehnyt hyvää työtä, sinusta voikin saada ikävän vihollisen.

Linkkivinkki johdatti kyseisen testin luo ja pakko myöntää, että on pelottavan paikkaansapitävä tuo kuvaus... kiitos vaan Brisco =) Enpä keksinyt mukavampaakaan tekemistä synkkänä sadepäivänä kuin katsastaa, että minkälainen sekopää mä oikeasti olen.
Alan muutenki uskomaan pikkuhiljaa siihen, että elämä saattaa sittenkin voittaa... Juhannus on rankka juhla, ei voi muuta sanoa =)