IRC-Galleria

Tiistai-illan Ajankohtainen kakkonen oli taas täynnä asiaa. USA:n terveydenhuoltouudistuksen, hevonpaskan polttamisen ja kuntien idioottimaisten sakkomaksujen ruotimisen sijaan ohjelman kohokohdaksi nousi Kesärenki-juttusarjan viimeinen osa, jonka vierailevana tähtenä nähtiin Suomen radikaalein kalastaja, ympäristöfilosofi Pentti Linkola.

Ohjelma antoi Linkolasta aivan uudenlaisen kuvan. Jo vanhaksi mieheksi taantunut erakkokalastaja oli kesärengin vieraana suorastaan sympaattinen juttukaveri. Vaikka miehen kyseenalainen, inhottava ja pelottavan ajankohtainen ja todellinen filosofia tulee aina välillä esiin, yltyy vakavan miehen maineessa oleva Linkola ohjelman edetessä jopa vitsailemaan. Maailma ei varmasti ole nähnyt yhtä outoa näkyä, kuin ehkä maailman pessimistisimmän miehen naurunremakka.

Päivän päätteeksi ehdottomuudestaan ja tinkimättömästä saarnastaan tunnettu Linkola ripitti kesärengille omat ekosyntinsä. Moderni ekokristuksemme ei ollut virheetön hänkään. Katsojan ja kansakunnan päätettäväksi jää, millaisen synninpalautuksen hän siitä sitten sai.

Pentti Linkolan viiisi ekosyntiä:

1) Paperin kulutus valtavaa. Tilaa liki 20 aikakauslehteä ja kirjoittaa lintuhavaintoja A4-arkeille pakka toisensa jälkeen.
- Paperi on sähkösyöpön teollisuudenalan tuote, jota tehdään hakkaamalla metsiä.

2) Insuliinilääkitys tyypin 1 diabetekseen.
- Olisi pitänyt tyytyä kohtaloonsa ja vähentää luonnollista kautta liikakansoitusta. Toisaalta Linkola on perustellut insuliinilääkitystä sillä, että hän kuluttaa muuten vähän ja saa kirjoituksillaan ehkä muut ihmiset ajattelemaan.

3) Kaksi lasta.
- Linkola esittää kirjassaan "Voisiko elämä voittaa" (korkeintaan) yhdenlapsen politiikkaa liikakansoituksen vähentämiseksi.

4) Polkupyörä. Käyttää liikkumiseen myös linja-autoja, junia ja laivoja.
- Polkupyörä on teollisesti valmistettu, samoin joukkoliikennevälineet, jotka lisäksi syövät öljyä.

5) Ei malta luopua mökkiään ympäröivistä puista.
- Omavaraisuudestaan huolimatta mökissä on sähkövalaisu.

Vastaavasti kesärengin synninpäästössä Linkola halusi puuttua ennen kaikkea veneen perämoottoriin, jonka heittäisi kernaasti menemään. On kertakaikkiaan hienoa, miten tällainen filosofi voi osoittaa olevansa - synneistään huolimatta - sanansa mittainen mies näinkin ruohonjuuritason asiassa!

Emme voi väittää, etteikö hän olisi oikeassa.

Aika tarkastaa päivän kuulumiset.

***

Katselin aamulla uusiksi pitkästä aikaa "vanhan" suosikkini John Rambon ja perkele että se oli taas niin hyvä että. Sen verran tulista ja pitelemätöntä actionia se edelleen pystyi tarjoamaan että moista harvoin näkee, sen kummemmin uusissa kuin edes vanhemmissakaan toimintaleffoissa. Hauskaksi tämä maailma on mennyt, kun kaiken maailman michaelbayt sum muut uudet toimintanerot voisi lähettää vaihtoon saman tien siinä vaiheessa, kun vanha kunnon Stallone tulee pistämään paikat kuntoon. Miettikää nyt oikeasti: 2000-luvun kovin toimintasankari on lähellä eläkeikää oleva äijänkoriläs! Ja sitten vielä sanotaan, että nuorekkuus on trendikästä...

***

Rambon katseleminen oikeastaan liittyi suoraan illan kovimpaan juttuun: Kärppien toiseen semifinaaliotteluun Oulun Raksilassa. Rambon lämmittelemänä ja Routasydämen tahdittamana olo oli areenalle mennessä jo valmiiksi mainio ja oli taas kerran helppoa heittäytyä suunnatoman joukkovoiman tunteen, massiivisen andrenaalinipommituksen ja väkivaltaisella energialla koko Pohjois-Suomen sähköistävän jääkiekkopatriotismin vietäväksi.

Ja olihan ihmiset jännittävä peli! Tasaväkistä vääntöä, joka kuitenkin näkyi selvästi kääntyneen Kärppien hallinnaksi. Ainoastaan (jälleen kerran) tyypillinen eteläsuomalainen tuomaripeli piti espoolaiset mukana pelissä, mutta eipä tarpeeksi, sillä takkiinhan heille tuli niin että tuntui. Vielä suurempi häviäjä oli espoolaiskannattajien joukko, joka oli saapunut paikalle lähinnä nolaamaan itsensä oman jyräävän huutosakkimme rinnalle. Paras voitti kummassakin tapauksessa.

Kuten aina, ei äänestäni muutamaan tuntiin ollut tietoakaan.

***

Illan ekoteko tapahtui luonnollisesti kello 20:30, kun kauan odotettu Earth Hour käynnistyi. Siinä sitä sitten kökötettiin tunti kynttilöiden valossa ja täytyy myöntää, ettei tuo missään päässyt tuntumaan. Juhlallisissa merkeissä tempaus kuitenkin otettiin vastaan maailmalla ja mielestäni se on positiiivista, vaikkakin ennen kaikkea symboolinen ele. Mutta siitähän se on kaiken lähdettävä, eikö niin? Ja onhan se toki aina kiva tunnelmapaukku luopua tympeistä sähkövaloista edes yhdeksi tunniksi viikossa ja nauttia hyvästä omasta tunnosta pysähtyen hetkeksi miettimään, mikä on tämän kaiken tarkoitus...

Istuessani lumikasan päällä piharoihujen vieressä tähtitaivasta tiiraillen hiipi mieleeni kummallisia ajatuksia ihmisen ja luonnon erottamattomasta ykseydestä ja siitä, miten suunnattoman erämään armoilla mies saisi todella olla oma herransa.

Mutta äh, eihän sellaisia saisi edes ajatella! Mokomaa roskaa!

***

Maanantaina on taas koeviikko ja systeemiin on taasen totuttava voidakseen pelata sen ehdoilla ja voittaa...

***

...mutta sitä ennen saattaisi lähteä huomenna vaikka teatteriin nauttimaan Jari Tervon tuotannon dramatisoinnista, joka ainakin kuulemani mukaan on ollut varsin tyylikästä tavaraa.

***