IRC-Galleria

tänään käytiin tayssissa kun koko päivän supistellut ja liikkeitä ei ole tuntunut. onneksi kaikki oli hyvin ainut että aikas iso pikku mies siellä köllii, kun pitäisi olla 24+5 vk ja ukko vastaa 26vk kokoa.saas nähdä että tuleeko etukäteen:)

Huh huh, niin ne vaan Kirpun tavarat lisääntyy.

Kävin tuossa äsken hakemassa neljä muovikassia vaatteita, joista sain täytettyä 2 ja puol pahvilaatikkoa, vain yks kassillinen lähtee takasin.

Samalla reissulla sain sit sitterin (joka ei viel kulkeutunu kotiin asti), makuupussin, hoitolaukun ja rintarepun, samoten itselle kesäksi caprit ja imetysliivit. :)

Kävin tänään ompelemassa Outin kanssa pinnasänkyyn reunapehmusteen.
Outi kyllä ompeli siitä aika paljon ja en kylläolisi varmaan selvinnytkään ilman apua!
Aivan ihana tuli lopputuloksesta! Kiitos kovasti!

Kangastakin jäi vielä sen verran että saan muutaman tyynynpäällisen ommeltua siitä.

It's a boy! <3

Olipa jännittävä päivä!
Rakenne ultra aika oli varattu kello 13.15 mutta puol tuntia myöhässä päästiin sitten vihdoin sinne, koska joku mummo oli hätä tapauksena siellä sisällä lääkärin tutkittavana.

Kaikki mitat oli ok.Paino arvio oli 319g. Tarkistettua tui sitten vielä kertaalleen että kaikki sormet löytyy ja ei ole huulihalkiota eikä kampura jalkaa, ihana kätilö joka perusteellisesti tutki meidän pikku tyypin!

Ja saatiinhan me sitten tietää se suuri salaisuus, vaikka ei meinannut pikkuinen ensin millään paljastaa, ajattelin jo että aikooko hän olla tosiaan niin salaperäinen että jättää meidät jännitykseen. Mutta kyllä se sitten paljastui lopulta. Ja en sitä julkisesti viitsii kailottaa, kun joku tuttavista ei välttämättä halua tietää vaan haluaa olla jännityksessä elokuulle saakka. Mutta jos joku on malttamattoman utelias, ei se niin salaisuus ole, ettenkö sitä kysyttäessä kertoisi. ;)

Pikku tyyppi oli kainoa ja ujoa sorttia, koska koko ultran ajan pysytteli kasvot äidin selkärankaa päin, kuin piilossa. jonka takia kunnon kasvokuia oli hyvin hankalaa saada, onneksi saatiin sitten kaksi kuvaa kuitenkin salaa napattua.

*huokaus* Voi tätä onnea, kyllä mä olen vaan ollut yhtä hymyä tänään, en jaksa edes pomon ilkeä mielisen viestin lannistaa tätä iloa.. Koska en itse sille mitään mahda että selkä edelleen kipeä, enkä töihin voi mennä. Sairaslomatodistukset kun mulla kuitenkin on ollut joka ainoasta päivästä ja on seuraavasta kahdesta viikostakin, niin ei ole hänellä mitään napisemista.

Sellaista kuuluu tähän päivään taas, täällä voidaan hyvin ja paksusti! <3

Citilda ja PikkuTyyppi 20+1

Ihan mahtava päivä!

Eilen illalla sain mieheni taas kotia ja kun rakenneultraa aikastettiin ni sekin pääs nyt mukaan.

Tänään siis käyty rakenneultrassa ja pikkusella kaikki hyvin ja kasvanut reippaasti. Ja nyt se sukupuolikin tiedetään, pidetään tosin salassa ainakin nyt hetken aikaa... ;)

Äitin rakas Kirppu... ♥

Ja toinen mahtava juttu, käytiin kirjottaan Raahessa vuokrasoppari, muutto olis nyt sit 1.5. Ihana päästä laittaan asuntoa kuntoon pikku Kirppulia varten valmiiks.. :)

Nyt on taas niin happy happy olo... :D

rakenne uässä käyty kaikki onneksi näytti olevan hyvin:)painoa veijarilla oli jo 429g ja kokonsa mukaan muutama päivän isonpi kuin pitäisi.sukupuolesta ei varmuutta mutta selvää pippeliä ei löytynyt;)juuri niin kuin unta näin että ei saada selville varmaksi:)ens viikolla sit neukku jossa mitataan sf mitta markosta oli 20vk noin 19cm muistelisin

Kaikkia raajoja oikea määrä, ja kasvullisesti tyyppi on ihan just oikean kokoinen, laskennallisesti kun viikkoja on 20+1, ja ultran tehnyt arvioi ihan saman kokoiseksi.

Ensimmäinen asia, jonka pikkuheebo itsestään näytti kunnolla, oli nyrkki, iso sellainen :D Se heilui hetken aikaa siinä ruudussa, ihan kun olis heiluttanut sitä protestiksi, että herätettiin. Aika rauhallisesti tuo oli kyllä koko ultran ajan, tais olla ihan unessa vielä. Ei tuntunut liikkeitä, eikä ollut vaikea saada asioita kuvaan, kun siellä oli niin rauhallista.

Sydän, aivot, munuaiset ja kaikki muutkin sisuskalut näytti ihan normaaleilta, sydämen syke tasainen ja säännöllinen, niinkun pitääkin. Pääkin oli jo 4,5 senttiä halkaisijaltaan, ei kyllä uskois kun mahaa katselee ulkoapäin. Musta itsestä tuntuu vaan, että oon lihonu. :D

Mut tästä voi nyt sitten taas leijua pilvissä monta päivää, kun tietää, että masussa on kaikki hyvin :)

Nyt sitten kävin lekurissa hakemassa tuon selän takia sitä saikkua.
Ropsahti heti sitten puoltoista viikkoa. Toivotaan vaan ettei särky muutu krooniseksi, ettei tule pidempää saikkua vielä tässä kohtaa.

Enpä muuten tiennyt/osannut odottaa, että raskaana sitä oikeesti tulee paljon raihnaisemmaksi!

Sitä ei jaksa kävellä niin lujaa kun ennen, jos alkaa pinkoa tai nostella jotain tai kumarella pistää ikävästi vatsaa, ihan kuin muistutuksena että "Täällä ollaan! Ota iisisti!"

Myös jos olen vauvan mielestä epämukavassa asennossa, se alkaa hillua ihan hulluna tuolla ja mun on vaan pakko vaihtaa asentoa!

Vaatteita on yllättävän hankalaa itselleen keksiä, koska kaikki paidat on ihan liian lyhyitä!
Äitiyshousut on nykyään onneks tosi tyylikkäitä ja ne masutuubit niin mukavia, että voisin pitää niitä vaikka en raskaana olisikaan, ainakin talvi aikaan!
Nyt kun tuo masu on päättänyt itsepintaisesti pullahtaa esiin, olen jo pikku hiljaa siihen tottunut (Aluksi se tuntui oudolta! Ihan vieraalta, ei ollenkaan omalta kropalta!) Nyt jos se masu katoaisi vaikka yön aikana olis ihan kummalista olla varmaan.

Eniten naurattaa se, kun ennen menin miestäni halaamaan otti rintavarustus ensimmäisenä vastakkain, nyt tuo masu on meidän välissä ensin. :D

Liitoskivuista haluan vielä mainita, muistan kun ystäväni Noora odotti Sampoa ja valitteli liitos kipuja mietin aina että millaisiakohan ne on...
Voin kertoa! Ne on ihan kamalia! Tuntuu kuin joku yrittäisi repiä multa jalkoja irti tai iskisi viidakkoveitsiä nivusiin. Ja kun kaikki nivelet ja muut (vittu en minä tiedä mitkä, mutta kuitenkin) alkaa löystyä.. SE SATTUU IHAN KAMALASTI!

Ja pahin/paras ultimatehuippukipu, on vielä edessä!
Ajattelen mielummin että palkinto on tulossa, saan sen nyytin vielä kainalooni ja voin huokaista omalta osaltani hetkeksi. Vaikka ei se varmaan helppoa sittenkään ole kun se pikkuinen on syntynyt, mutta mua tuskin särkee koko aikaisesti..?!

No joo, on silloinkin kuulemma omat ongelmat ja kipuilut mutta sitähän se tuntuu olevan
KIPUA KOKO ELÄMÄ! :D

Että silleen tänään, Citilda ja kurpitsa rv16+4